Ei koskaan ole liian myöhäistä. Näin voi sanoa kangasniemeläinen erikoissosiaalityöntekijä Raija Lindqvist, joka jäi eläkkeelle työskenneltyään kunnan sosiaalityöntekijänä Kangasniemellä noin kolmen vuosikymmen ajan.
Nyt, eläkepäivillään Raija Lindqvist väittelee reilun viikon perästä tohtoriksi Jyväskylän yliopistosta. On helppo olettaa, että Lindqvist on saanut aiheen tohtoristason tutkimukseensa omassa leipätyössään. Väitöskirja käsittelee parisuhdeväkivallan kohtaamista maaseudun sosiaalityössä.
Parisuhdeväkivalta yleisemminkin oli pitkään vaiettu asia. Se on ollut vanhemman vallankäyttöä, joka on viestittänyt sukupuolten välisistä epätasa-arvoisista valtasuhteista. Roolijako on ollut varsin yksiselitteinen: alistavaa, kontrolloivaa ja fyysistä valtaa, väkivaltaa käyttää yleensä mies ja uhri on nainen. Silloin kun isäntä on katsonut asiakseen piestä emäntäänsä, parisuhteessa on usein ollut jotain muutakin vuorovaikutusongelmaa.
Lindqvistin tutkimuksen mukaan maaseudun naisilla on korkea kynnys hakea apua ongelmaan, joka on koettu yksityiseksi, perheen sisäiseksi ja häpeälliseksi asiaksi.
Sosiaalityöntekijöiden kokemuksen mukaan naiset tulevat hakemaan apua usein vasta viimeisessä hädässä, tai ei aina silloinkaan. Joskus sosiaalityöntekijä on tunnistanut väkivallan muun asioinnin yhteydessä.
Parisuhdeväkivallan uhrin kohtaaminen ei ole aina helppoa myöskään sosiaalityöntekijälle, joka joutuu jakamaan asiakkaan ahdistavia tunteita kuten pelkoa, häpeää, neuvottomuutta ja voimattomuutta.
Pahimmillaan asiakkaan ahdistus voi tarttua työntekijäänkin. Eikä ole mahdotonta sekään, että vaimonsa pieksijä uhkaa myös ”yksityisasioihin” sekaantuneen sosiaalityöntekijän turvallisuutta.
Raija Lindqvistin mukaan Suomessa ei ole vielä luotu riittäviä palveluja lähisuhteissa tapahtuvan väkivallan ehkäisyyn ja väkivaltakierteessä kamppailevien ihmisten auttamiseksi.
Jos kuntien talous vielä nykyisestään menee enemmän kuralle, niin riittävien palvelujen järjestymistä voidaan joutua odottelemaan vielä pitkään. Ja monella on jatkossakin tukalaa hellan ja nyrkin välissä.