Puoluejohtajat kehottavat jatkamaan kulutusta laman torjumiseksi entiseen tapaan ja emeritus-arkkipiispa John Vikström antaa luvan kuluttaa kohtuullisesti hyvällä omallatunnolla työpaikkojen turvaamiseksi (Kotimaa 28.1.). ”Yhteiskunnassa, joka odottaa, kehottaa, arvostaa ja palkitsee kuluttamista, on likimain mahdoton sitä vastustaa.” (Rooman klubi 1993)
Kehotukset kuluttaa entiseen malliin ovat ristiriidassa maapallon kestokyvyn kanssa, sillä kulutamme jo nyt joka vuosi luonnonvaroja noin puolitoista kertaa enemmän kuin maapallo tuottaa. Lisääntyvät ympäristöongelmat kertovat, että nykyinen kulutus ylittää maapallon kestokyvyn. Suomalaisten ekologinen jalanjälki on asukaslukuun verrattaessa maailman suurimpia. Jos maapallo aiotaan pelastaa, kulutusta on vähennettävä.
Kuluttamisen kohtuullisuudella tarkoitetaan hyvinvoinnin uudelleen määrittelyä. Millaista hyvinvointia voimme ja haluamme tavoitella? Elämäntavan kohtuullisuuden pohtiminen palautuu lopulta kysymykseen, millaista on hyvä elämä. Kohtuullisuuteen perustuva elämäntapa voi olla esimerkiksi arkielämän mittakaavan pienentämistä ja mukavuuden säilyttämistä. Onnen salaisuus ei ole saada enemmän, vaan haluta vähemmän.