Jarmo Lintunen

Jutta Urpilainen maalaa taivaanrantaa

SDP:n puheenjohtaja Jutta Urpilaisen poliittisen tulevaisuuden rakentaminen on ”luottamusta, luovuutta ja luontoa”. Taivaanranta väikkyy vihertävän punaisena. Poliittisen taistelun melske ei juuri riko hänen unelmiaan.

Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen SDP:n puoli vuotta vanha puheenjohtaja Jutta Urpilainen, 33, on miellyttävä ihminen. Hän hymyilee herttaisesti ja hänen kanssaan on kiva istua kahvilla.

Politiikasta puhuminen Urpilaisen kanssa on kuitenkin vaikeaa, koska Urpilaisen suusta pulppuavat poliittisen unelmoinnin haavekuvat tuntuvat hieman epätodellisilta.

Sosiaalidemokraatit Urpilainen hurmasi unelmapuheillaan viime kesänä ja huudatti itsensä SDP:n puheenjohtajaksi.

Nuori puheenjohtaja tuntuu hyvin innostuneelta likaiseksi väitetystä politiikasta ja poliittisesta johtajuudesta.

Urpilaisen alkanutta puheenjohtajuutta on arvioitu haparoivaksi – samoin koko SDP:n linjaa.

ILMOITUS

Katsotaanpa mitä Urpilainen itse sanoo. Millainen on Jutta Urpilaisen sosiaalidemokratia ja SDP?

”Näen SDP:n
arvopuolueena”

– Näen sosiaalidemokraattisen puolueen kokoavana arvopuolueena, joka tarkoittaa sitä, että SDP ei ole minulle mikään luokkapuolue vaan se on nimenomaan arvopuolue.

Urpilaisen puolueessa ihmiset tekevät erilaisista taustoistaan riippumatta yhdessä työtä tasa-arvon, oikeudenmukaisuuden, yhteisvastuun ja vapauden puolesta.

– SDP on johtava tulevaisuuspuolue. Työväenliike on aina ollut laajassa mielessä reformistinen liike, eli yhteiskunnan uudistajaliike.

Urpilaisen sosiaalidemokratia on punavihreä tasa-arvoliike.

– Jos sosiaalidemokratian ydinajatus pitäisi kiteyttää lyhyesti, niin se voisi olla, että se on demokratian käyttöä tasa-arvoisemman yhteiskunnan rakentamiseksi.

– Tavoitteena sosiaalidemokratialla on rakentaa luottamusyhteiskuntaa, jossa on kolme elementtiä: luottamus, luovuus ja luonto.

SDP:n edellisten puheenjohtajien Paavo Lipposen ja Eero Heinäluoman poliittisesta taistelujärjestö-SDP:stä Urpilaisen puolue poikkeaa uuden johtajansa mukaan olemalla nimenomaan edeltäjiään vahvempi arvopuolue.

Miten tätä arvopuolueen ideaa voisi konkretisoida?

– Minun ajattelumaailmani lähtee siitä, että SDP:tä kehitetään nimenomaan arvopuolueena, jolloin ihmiset riippumatta siitä, minkälainen koulutus, ammatti tai varallisuusaste heillä on, pystyvät olemaan SDP:n toiminnassa mukana, jos he jakavat sosiaalidemokraattisen puolueen arvot.

– Perinteisestihän sosiaalidemokratiaa on ajateltu, että se pohjautuu sosialismiin ja että se rakentuu demokraattisen sosialismin pohjalta. Mutta minä näen, että sen lisäksi SDP:hen voisi liittyä esimerkiksi vihreitä demokraatteja. Se on siis yksi suunta, jota kautta SDP:hen voisi tulla. Myös liberaaleja demokraatteja ja sosiaaliliberaaleja ihmisiä voisi tulla.

Ripaus perinteitä
otetaan mukaan

Vaikka Urpilainen nimesi puolueensa puheenjohtajaksi tultuaan keskustaliberaaliksi arvopuolueeksi, ei hän suinkaan ole unohtanut – vielä kokonaan – Suomen Työväenpuolueen STP:n kuuluisaa vuoden 1903 Forssan kokousta, jossa puolueen nimi muutettiin Suomen Sosialidemokraattiseksi Puolueeksi.

Forssan ohjelman toteuttaminen oli pitkään SDP:n keskeinen päämäärä. Puolueohjelma uusittiin vasta vuonna 1952.

Urpilainen sanoo puolueensa kehittävän visiota tulevaisuuden Suomesta.

– Me rakennetaan visiota Suomi 2020, jossa on vähän Forssan ohjelman hengessä tarkoitus paaluttaa askelmerkkejä tälle yhteiskuntakehitykselle.

Tulevaisuudesta innostunut Urpilainen puhuu käänteentekevistä aikakausien lopuista.

– Näen, että nyt on yhden historian loppu käsillä. Jos puhutaan, että kommunismin kukistuminen oli yhden historian loppu, niin näen, että nyt on uusliberalismin ajan ja tarinan loppu.

Urpilaisen uusi aika tarkoittaa vahvempaa sääntelyä ja ohjausta markkinoille. Hän ei kiellä markkinataloutta.

Sosiaalidemokratian on väitetty tulleen aikansa iltaan. Sen on sanottu syntyneen savupiipputeollisuuden tarpeisiin. Se on sopeuttanut työläisiä yhteiskuntaan kohottamalla heidän elintasoaan ja innostamalla heitä mukaan yhteiskunnan rakentamiseen.

Savupiipputeollisuus on jo eilispäivää. Seuraavan sukupolvenkin massoja työllistäviä tuotantolaitoksia ajetaan alas. Hyvinvointiyhteiskunnan rakentaminen pysähtyi jo 1980-luvulle. Sen rapautumista vastaan ovat parhaita taistelijoita olleet viime vuosina vallattomat yhteiskuntakriitikot ja tutkijat, joita – samoin vallattomat – vasemmistososiaalidemokraatit ja vasemmistoliittolaiset ovat hätähuutoihinsa riimiensä tueksi ottaneet.

Mutta SDP:n pallo ei siis ole hukassa – vaikka kyynikot politiikan nurkkapöydissä niin väittävät?

– Ei missään tapauksessa ole hukassa. Minusta sosiaalidemokratialle on tässä ajassa todella paljon kysyntää. On totta, että monet Forssan ohjelman asioista on pystytty toteuttamaan. Sen takia on tärkeää, että käymme sosiaalidemokraattisen puolueen piirissä sitä keskustelua, mihin suuntaan halutaan tätä yhteiskuntaa kehittää.

Unelmien
liike

Urpilainen ei usko sosiaalidemokratian loppuun. Posket hehkuen hän puhuu sen uudesta noususta, jonka eteen hän sanoo jo tehneensä ja tekevänsä lisää merkittäviä uudistuksia. Tällä Urpilainen kuittaa epäilevän kysymyksen yhden kauden puheenjohtajuudesta.

Urpilaisen SDP käy unelmillaan vastustamaan markkinaliberalismia.

– SDP voisi olla vastavoima oikeistolaiselle markkinaliberalismille.

– Näen sosiaalidemokratian ihmisten unelmien liikkeenä. Kun kokoomus näyttäytyy minulle pääoman toiveiden liikkeenä, haluna tehdä suomalaisesta yhteiskunnasta tämmöinen minivaltio, jossa yhteiskunnan rooli pienenee entisestään ja ihmiset ottavat entistä enemmän itse vastuuta. Siinä vastuuta siirretään enemmän markkinoille. Sosiaalidemokratian ajatus punavihreästä tasa-arvoliikkeestä on todella tarpeen ja kysytty tähän päivään.

Taivaanranta väikkyy Urpilaiselle vihertävän punaisena. Poliittisen taistelun melske ei juuri riko hänen unelmiaan.

Ekososiaalinen markkinatalous on Urpilaisen iskusanaksi tarkoitettu fraasi, jolla globaalit ilmastonmuutos- ja finanssikriisiongelmat ratkaistaan. Tässä yhteydessä hän käyttää termiä vihreä talouskasvu – äärivihreä Pentti Linkola saa varmaan tämän taikasanan kohdalla yskänkohtauksen.

Vihreä talouskasvu kuulostaa amerikkalaiselta keksinnöltä. Ja sitä se onkin, jo Yhdysvaltain demokraattien 80-luvun aatemaailmasta. Siinä vihreys kaupallistetaan.

Vihreä talouskasvu on luontoarvojen huomioimista sekä luonnon hyödyntämisessä että teollisuuden kehittämisessä. Urpilaisen silmissä siintää unelma miljoonista uusista työpaikoista luontoystävällisten tuotteiden tuotannossa Euroopassa.

– Vihreä talouskasvuajattelu on idea, johon me sosiaalidemokraattisten puolueiden puheenjohtajat eri puolilla Eurooppaa ollaan sitouduttu.

”Vastuulliset,
tervetuloa SDP:hen!”

Forssan kokouksessa 1903 poliittiseksi puolueeksi järjestäytynyt työväenliike oli vielä yhtenäinen. Vallankumouksellisempi siipi irtosi puolueesta kansalaissodan jälkiselvittelyissä ja perusti vuonna 1918 Suomen Kommunistisen Puolueen. SKP:n yhteyteen viritettiin sodan jälkeen yhteistoimintajärjestö SKDL – ja lähinnä SKDL:n perilliseksi perustettiin sitten Vasemmistoliitto.

Vasemmistoliitosta ja vasemmistoyhteistyöstä puhuttaessa Urpilaisen hymy muuttuu välillä pieneksi epävarmuudeksi.

– Vasemmistoliitto näyttäytyy minulle epäyhtenäisenä puolueena. Tämä johtuu varmasti sukupolvien välisistä näkemyseroista.

Urpilainen ei usko Forssan tieltä eri suuntiin lähteneiden puolueiden yhdistymiseen. Historialliset syyt painavat liikaa.

Muutaman kerran Urpilainen ottaa esille käsitteen ”vastuulliset Vasemmistoliitossa”. Heidät hän toivottaa tervetulleiksi sosiaalidemokraatteihin.

– Varmasti Vasemmistoliitossa on paljon sellaisia vastuullisia henkilöitä, jotka voisivat hyvin olla sosiaalidemokraattien jäseniä, mutta ovat valinneet toistaiseksi vielä Vasemmistoliiton.

Näitä ”vastuullisiahan” on kieltämättä yksittäin siirtynyt SDP:hen. Mutta entä ne yhteistoimintamiehet ja -naiset, jotka eivät ole valmiita nöyrään maitojunamarssiin vaan uuteen yhteiseen puolueeseen?

– En näe tarvetta, että Suomeen perustettaisiin uusi vasemmistopuolue. Uskon itse hyvin vahvasti sosiaalidemokraattisen puolueen uudistumiskykyyn. Uskon hyvin vahvasti omaan ideologiaan ja arvopohjaan. Uskon että vasemmistoliitossa on voimia, jotka kokevat, että sosiaalidemokraattinen puolue on luonteva toimintaympäristö ja voivat niin halutessaan liittyä meihin.

Nykyinen vasemmistoyhteistyö on Urpilaisen mukaan riittävää ja hyvää.

Punavihreäksi ilmoittautuneen Urpilaisen SDP:n soidinlaulu käy kuitenkin enemmän vihreiden suuntaan.

– Itse kutsuin vihreät punavihreään rintamaan taisteluun ilmastomuutosta ja tätä globaalia rahavaltaa vastaan. Vihreät ilmoittivat hyvin ykskantaan, että vihreissä ei ole ripaustakaan punaista. Vihreät ovat entistä enemmän linjaamassa itseään osaksi oikeistolaista puoluekenttää.

Vihertymisestä haaveilu on molempien vasemmistopuolueiden unelmissa. Jostain syystä se ei ainakaan vielä ole iskenyt tulta – vaikka Suomessa on Euroopan oikeistolaisin vihreäpuolue.

Urpilainen uskoo, että SDP:n ekososiaalisuudessa on sen tulevaisuus.