Liza Marklund: Paikka auringossa. Suomentanut Päivi Kivelä. Otava 2008. 528 sivua.

Arvoitus on tämä: miten Liza Marklundin kirjaa lukee intohimolla, vaikka lukeminen saa aikaan pahan, jopa aika ällöttävän olon?

Täytyy sanoa, että Marklund on kirjoittanut tähän mennessä parhaan dekkarinsa.

Yksi selitys voisi olla ominaisuuksissa, jotka Marklund on päähenkilölleen kirjoittanut. Tyhmänrohkeus kiehtoo, samoin loppumaton taistelunhalu ja periksiantamattomuus – ja tietenkin tapa, jolla Marklund osaa tuoda ne esille.

Marklund vie sankaritoimittajansa tällä kertaa seuduille, jolla asuu nykyisin itsekin. Espanjan aurinkorannikon paikallistuntemuksensa korkea taso vaikuttava. Sen ilmaisemisella on kirjassa jopa liian suuri osa.

ILMOITUS

Annika Bengtzon pääsee vähäksi aikaa eroon työyhteisönsä entistä inhottavammaksi muodostuneesta ilmapiiristä, kun hän saa tehtäväkseen lähteä selvittämään etelässä eläkepäiviään viettäneen NHL-uran taakseen jo jättäneen jääkiekkoilijan murhaa. Koko Ruotsin kansallissankarin perhe on joutunut kaasun avulla toteutetun ryöstömurhan uhriksi.

Tuosta aiheesta olisi jo sinällään aineksiksi yhteen dekkariin, mutta mitä vielä. Melkeinpä sivu sivulta sakenee soppa päätyäkseen kansainvälisen huumekaupan syövereihin.

Marklund tuottaisi tavallaan pettymyksen tuotannostaan nauttiville, jos hän ei jälleen syyllistyisi tavaramerkkiinsä (lue perisyntiinsä) eli epäuskottavuuteen. Onhan Bengtzon aikaisemmissa seikkailuissaan monta kertaa ollut veitsi kurkulla -tilanteessa, mutta jäädä nyt taksista keskellä Marokon vuoristoa kolkuttamaan porttia maatilalla, jonka tietää olevan huumeviljelijöiden keskus. Ja mitä hän sieltä löytääkään: hartaan uskovaisen musliminaisen emännöimässä.

Aika överiksi menee.

Lukija, joka ei ole tietoinen aikaisemmista Bengtzon-seikkailuista joutuu Paikka auringossa -kirjaa lukiessaan taatusti monta kertaa ihmettelemään, mistä nyt oikein onkaan kysymys. Tämä johtuu siitä, että Marklund palaa monillakin tavoin aikaisempien kirjojensa tapahtumiin.

Hän jatkaa niiden juonta uusimmassaan. Meneepä hän jopa niin pitkälle, että vapauttaa – oikeuden päätöksellä – edellisessä kirjassa murhasta vankilaan tuomitun. Asiaan kuuluu, ettei kysymys ole mistään viattomasta ihmisestä. Uudessa kirjassa hän on kansainvälisen rikollisliigan päällikkö.

Marklund aikoo ilmeisesti jatkaa seuraavassa (ehkä jo tekeillä olevassa) kirjassaan siitä, mihin Paikka auringossa -dekkarissaan jää, sillä tämän kirjan konnista ehkä ovelin pysyy loppuun saakka teillä tietymättömillä. Samaan viittaa myös ex-miehen paluu kuvioihin. Molempien tekemisiin palataan, on ennustukseni.

Marklund jatkaa aikaisempien romaaniensa tyyliin kuvailuaan iltapäivälehden toimituksen työskentelystä. Kerronta saattaa ihmetyttää useitakin lukijoita. Miten vaivatonta sisällön aikaansaaminen lehteen onkaan. Suurin osa toimituksen ajankäytöstä menee ihan muuhun kuin juttujen tekemiseen. Näin ainakin sankaritoimittajaltamme.