Maailman taloudessa ja politiikassa on siirrytty epävarmuuden aikaan. Maailmaa ei voi hallita yksi tai kaksi suurvaltaa. Kommunistisen Kiinan nousu liikuttaa koko maailmaa. Neuvostoliiton romahdettua myös Venäjän toimet ovat entistä arvaamattomampia. Cowboy-kapitalismi on tehnyt maailmanlaajuisen mahalaskun. Suomessa tämä on otettava huomioon.

Ranskalainen kansainvälisten suhteiden arvostettu tutkija ja asiantuntija Pierre Hassner on todennut, että yleisestikin ottaen suurvallalla pitää olla sellaisia naapureita kuin Suomi oli ”kylmän sodan” aikoihin (Svobodnaja mysl 8/2008).

Ulkopolitiikassa vältettiin liittymästä liittoihin, jotka olisivat aiheuttaneet epäluuloja vahvassa naapurissa. Pienempien maiden itsenäisyyspyrkimysten ja suurvaltojen intressien välille on pakko etsiä kompromissi. Sellaista ei saavuteta voimatoimilla ja sotilaallisella liittoutumisella, joka herättäisi vastareaktion naapurissa. Pieni kansa ei hyödy suuren naapurin ärsyttämisestä. Naapuria kannattaa kuunnella.

Georgia esimerkiksi provosoi Venäjää korostamalla läheisiä suhteitaan Yhdysvaltoihin ja Natoon. Suomi ei ole Baltian maa eikä meidän tarvitse ottaa sieltä neuvoja.

Urho Kekkonen totesi historian opetuksen olevan siinä, ettei Suomen kaltainen pieni kansa kykene pakottamaan naapureitaan (Ulkopolitiikka 4/1977).

ILMOITUS

Omat voimavarat eivät riitä ja ulkopuoliseen tukeen nojaaminen merkitsee heittäytymistä tuntemattoman armoille sekä samalla epäluulon ja epäsovun kylvämistä. Keskinäisen luottamuksen rakentaminen Venäjän kanssa vaatii suomalaisilta itseluottamusta ja Venäjä-tuntemusta. Kolmansien valtojen apuun vilkuileminen ei vakuuta vilpittömyydestä. Luottamus nojaa uskottavuuteen.

Kekkonen korosti, että luottamus edellyttää keskinäisten etujen yhteensovittamista. Natoon hakeutuminen ei tuota luottamusta edistä. Itänaapuri kannattaa pitää vakuuttuneena Suomen noudattaman hyväksi todetun politiikan jatkuvuudesta tulevaisuudessakin.

Edellä esitetyt mielipiteet eivät ole kelvollisia julkaistavaksi isolevikkisissä porvarillisissa lehdissä. Ne eivät ylitä julkaisukynnystä, koska maassamme on menossa massiivinen mielipiteiden muokkaus Nato-myönteisiksi. Sensuurilla on pitkät perinteet ja monet muodot.