Uusien asioiden ja arvojen omaksuminen on iän karttuessa tullut aina vain vaikeammaksi. Sinnikkäästi yrittäen opin säästämään energiaa, raaka-aineita, jopa kierrättämäänkin. Autoilunkin vähensin minimiin. Siis kaikkea sitä, mitä vihreät puheenjohtaja-ministerinsä johdolla ovat neuvoneet tekemään.
Toki minun on myönnettävä, etten pienentänyt kulutustani vihreän puolueen käskystä, vaan yksinkertaisesti siksi, että energia riittäisi sellaiseen, mikä on omaa kulutustani tärkeämpää. Kuten esimerkiksi formula-autoiluun, rallikilpailuihin ja ilmanaikuisiin elämysmatkoihin toiselle puolelle maapalloa. Kaikkeen turhanaikaiseen elämäntaparötöstelyyn ja turhakekulutukseen.
Mutta nyt sitten olen joutunut hämmennykseen, olenko ymmärtänyt vihreät opetukset väärin. Eivätkö mitkään uhraukseni riitä? Sillä nyt vihreiden puheenjohtaja yllyttääkin lisäämään kulutusta, jotta voisimme pelastaa tämän liberaalitaloudellisen jatkuvaan kasvuun perustuvan kapitalismin. Minun tulisi ryhtyä vanhoilla päivilläni tarpeettomien tavaroiden ostajaksi, jotta yhdysvaltalaiset pankit pelastuisivat ja jotta lama ei enää syvenisi.
Jotenkin tuntuu siltä, että näihin talkoisiin en lähde mukaan. Ensinnäkin siksi, että nykyisenlaisessa ahneuteen perustuvassa markkinataloudessa en löydä pelastettavia arvoja. Ja toiseksi siksi, että en todellakaan tiedä, mitä elämässäni tarpeellista rahalla hankittavaa minulta vielä puuttuu.
En siis tule vaeltelemaan markettien käytävillä heräteostoja tekemässä. En enää opi sellaista käyttäytymismallia. Niin tehden tietäisin vieväni leipäpalan jonkin todella kulutuslisää tarvitsevan kehitysmaalaisen lapsen suusta.