Väittävät Nokian uhkailleen, että firma häippäsee Suomesta, jos maahan ei säädetä firman mielen mukaista lakia. Tiedä hänestä. Mutta Jyväskylän kaupunkia Nokia ei tiettävästi uhkaillut mitenkään, kunhan noin vaan ilmoitti viime viikolla lähtevänsä kaupungista. Pääkaupunkiseutu, Tampere, Oulu ja Salo saavat Suomessa riittää.
Kun ex-kaupunginjohtaja Pekka Kettunen palasi Keravalta Jyväskylään entisen kotikaupunkinsa ykkösjohtajaksi, hän rehvasteli hommanneensa Keravalle Koffin panimon. Samalla Kettunen uhosi hankkivansa myös Jyväskylään jonkun pysyvän muistomerkin itsestään ja vihjaisi sen voivan olla esimerkiksi Nokiaa, kun kerran oli Ollilan vanha tuttu.
Kettusen ansiota tai ei, niin Mattilanniemeen yliopiston naapuriin, entiselle kaatopaikalle nousi vuosituhannen vaihteessa iso pytinki Nokian tuotekehitys- ja tutkimusyksikön käyttöön.
Pian talon suojissa kehiteltiin kännyköitä ja muita vermeitä 450 henkilön voimin ja kaikki näytti ruusuiselta. Puhuttiin, että pian nokialaisia ahkeroisi Jyväsjärven rannassa jopa pari tuhatta.
Vaan toisin kävi. Väkimäärä supistui ulkoistuksen ja vähennysten myötä 320:een. Ja viime keskiviikkona tuli sitten kylmä suihku: koko Jyväskylän ”liian pieni yksikkö” lopetetaan vuoden loppuun mennessä. Vain muutamille avainhenkilöille on lupailtu töiden jatkumista muissa yksiköissä.
Lopetusilmoitus oli melkoinen shokki lähes kokonaan ylemmistä toimihenkilöistä koostuville irtisanotuille, joista monet ovat varman työnantajan ja kohtuullisen hyvän palkan rohkaisemina ottaneet reippaasti asuntovelkaa. Moni on pahassa pulassa, vaikka yhtiöltä järjestyisikin jonkinlaista tukipakettia.
Jyväskylän kaupungille Nokian lähtö on paitsi taloudellinen menetys yhteisöverojen ja henkilökunnan kunnallisverojen vuoksi, myös pahanlainen imagotappio.
Tähän asti Jyväskylä on voinut rehvastella olevansa kaupunki, joka kelpaa myös Nokialle.
Nyt Nokian hylkäämää Keski-Suomen veturia ryhdytään huoltamaan vetokuntoon erityisen rakennemuutostyöryhmän voimin. Myös maakunnan omalla ministerikaksikolla on nyt erinomainen mahdollisuus näyttää kyntensä.