Suomen medioissa Ruotsin porvarihallituksen ”sopimus pitkäaikaisesta, kestävästä energia- ja ilmastopolitiikasta” on saanut ennenkuulumattoman paljon huomiota. Sopimuksessa sanotaan muun muassa, että ”ydinteknologialaista poistetaan uusien ydinvoimaloiden rakentamiskielto”. Tämä on Suomessa mielellään tulkittu ehdotukseksi lisäpanostamisesta ydinvoimaan.
Jos lukee sopimuksen vähän tarkemmin, huomaa, että asia on huomattavasti monimutkaisempi. Ensinnäkin että uutta ydinvoimaa on tarkoitus rakentaa enintään kymmenen reaktoria, eli täsmälleen yhtä monta kuin Ruotsissa on käytössä tänään, ja että rakentaminen sallitaan ainoastaan nykyisten reaktorien sijaintipaikoille.
Tämä tarkoittaa, että ei ole tehty päätöstä ydinvoiman lisärakentamisesta vaan vanhojen reaktoreiden mahdollisesta korvaamisesta uusilla. Vanhojen reaktorien odotetaan tuottavan energiaa ainakin vuoteen 2020 saakka, niin että minkään uusien reaktoreiden rakentaminen ei tule ajankohtaiseksi vielä moniin vuosiin. Tietysti voi tapahtua jotakin, mikä aiheuttaa jonkun ydinvoimalan sulkemisen. Mutta jos jotain sellaista tapahtuisi, tai jotain vielä dramaattisempaa, olisi tuskin erityisen viisasta vaatia uusien ydinvoimaloiden rakentamista korvaamaan ”romahtavia” reaktoreita.
Ruotsin Luonnonsuojeluyhdistyksen pääsihteeri Svante Axelsson, ABB:n Ruotsin varajohtaja Sten Jakobsson, SKF:n varajohtaja Tom Johnstone, Energiaviraston pääjohtaja Tomas Kåberger, Vindin AB:n varajohtaja Anders Lyberg ja Vattenfall Nordenin päällikkö Hans von Uthmann kirjoittavat Aftonbladetissa (3.2.09) yhteisessä artikkelissa, että ”Tuulivoima voi saada Ruotsin nousuun”.
He kirjoittavat, että tuulivoiman laaja rakentaminen on tärkeää energiaintensiiviselle perusteollisuudelle ja että kilowattitunnin hinta ei ole todellisuudessa korkeampi kuin minkään muunkaan fossiilipolttoainevapaan tekniikan hinta. ”Tärkeämpää on, että tuulivoimaa voidaan rakentaa nopeammin kuin vesivoimaa tai ydinvoimaloita. Ei millään muulla ilmastoneutraalilla sähköntuotantotekniikalla ole teknisiä mahdollisuuksia tuottaa kymmeniä terawattitunteja uutta sähköä Ruotsissa ennen vuotta 2020.”
Kun ministeri Pekkarinen nyt tekee avauksen kahdelle uudelle reaktorille, Ruotsi-korttia tullaan varmasti käyttämään. Riski on suuri, että tulemme jäämään toden teolla jälkeen. Aftonbladetin artikkelin kirjoittajat näkevät ruotsalaisilla yrityksillä olevan suuria mahdollisuuksia hyötyä tuulivoimasta.
Suomi, joka muutoin esiintyy mielellään korkean teknologian maana, vajoaa sen sijaan yhä syvemmälle ydinvoimaaduohon samaan aikaan, kun muut maat tekevät mittavia panostuksia tulevaisuuden energialähteisiin. Niin suuri on into, että aikaa ei edes katsota olevan nähdä, tuleeko skandaalilaitos Olkiluoto 3 todella toimimaan, vaan heittäydytään päätä pahkaa uusiin mielettömiin mammuttiluokan projekteihin.