Jarmo Lintunen

Reino Bäckströmille kymmenen tunnin peruskoulutus riitti ammattimuusikon pätevyyteen

Väitetään, että ihmiskunta on harrastanut musiikkia vähintään 300 000 vuotta. Muusikko tai paremminkin armoitettu haitaristi Reino Bäckström on ehtinyt soittaa jo yli 50 vuotta, ammatikseenkin 35 vuotta, vaikka hän täyttää vasta 60 vuotta sunnuntaina. Takana on tuhansia esiintymisiä ja lukematon tuntimäärä eri musiikkiryhmien ohjaustyötä.

Reino ”Reiska” Bäckström syntyi 8. 2. 1949 Helsingissä. Elämän ensimmäiset viisi vuotta kuluivat Kalliossa, kunnes perhe muutti Roihuvuoreen Reiskan ollessa 5-vuotias. Kymmenvuotiaana hän meni Kallion yhteiskouluun, Korsossa Reiska on asunut vaimonsa Ritvan kanssa vuodesta 1981.

Kemin kaupunginteatterin orkesterin johtajana Reiska oli vuosina 1975–77.

– Tietenkin kulttuuriset kuviot olivat siellä pienemmät kuin Helsingin seudulla, mutta siellä sain tehdä sellaisia töitä, mitä Helsingissä en voinut tehdä. Pääsin tekemään jopa sinfoniaorkesterille omia sovituksiani. Se oli nuorelle muusikolle iso askel eteenpäin.

Vuonna 1974 Reiska jäi ammattimuusikoksi silloisesta postinkantajan virastaan, koska halusi kokeilla, voiko sitä musiikin tekemisellä elää. Siitä lähtien haitarinsoitto on ollut hänelle sekä ilo että työ.

Tarkemmin ajatellen postikantajan ja muusikon työt muistuttavat toisiaan, koska molemmat ovat eräänlaisia kulttuurisia viestintuojia. Kun postinkantaja tuo naiselle rakkauskirjeen, muusikko voi soitollaan lisätä vettä rakkauden myllyyn ja niin on ihmissuvun jatkuminen taas kerran taattu.

ILMOITUS

Mitään systemaattista musiikkikoulutusta Reiskalla ei ole. Hän aloitti haitarinsoiton omin päin kymmenen opetustunnin jälkeen.

– Haitaristin urani alkoi 9-vuotiaana äitini kehotuksesta, koska pioneeriosasto tarvitsi säestäjää. Ostimme haitarin Pihlajanmaan Lassen liikkeestä, ja kaupantekijäisinä siihen kuului viiden tunnin opetusohjelma. Lisäksi Palosen Kalle neuvoi minua viitisen tuntia, Reiska muistelee.

Jos sellaisesta, jonka sormet ovat kuin nippu porkkanoita, saattaa tuntua hieman eksoottiselta Reiskan väittäessä, että itse asiassa haitarin soittaminen tuntui aika helpolta, kun hän sai vasemman ja oikean käden sormet toimimaan eri tahtiin ja oppi kolmannen rytmin eli haitarin palkeiden käytön.

– Metsäkukkia oli ensimmäinen kappale, joka alkoi soida oikein. Kd-liikkeen kulttuuririennoissa toimineet Heimo Anttiroiko, Kosti Kivilahti ja Eikka Puumalainen toimivat esikuvinani. Tuolloin 1950–60-luvun vaihteessa kulttuuritoiminta oli kd-liikkeessä erittäin aktiivista ja haitaristeja tarvittiin. Esimerkiksi kisälliryhmiä oli yksistään Helsingissä yli 30, eikä pelkkä mandoliini enää kelvannut ryhmien säestykseen. Kitara oli liian pieniääninen ryhmän säestämiseen, eikä kitara ollut vielä silloin muotisoitin kuin nykyään. Haitaristeille oli kova tilaus.

Haitari ei ole aina
heleästi soinut

Erilaiset musiikkiriennot veivät myös Reino Bäckströmin mukanaan niin totaalisesti, että läksyjen lukuun ei aika enää riittänyt ja keskikoulu jäi kesken.

– Joka ilta oli jotkut harjoitukset tai esiintyminen. Varsinkin kielet alkoivat käydä keskikoulussa ylivoimaisiksi. Mutta ei silloin osannut surra, mitä tulevaisuus tuo, koska puuhaa riitti musiikin parissa.

Bäckströmin keikkatahti on edelleen kova, noin 10-20 keikkaa kuukaudessa. Lisäksi hän ohjaa kahta kuoroa ja putkimiesten kööriä. Kesäkuussa Jyväskylässä Eläkeläiset ry:n 50-vuotisjuhlilla kuullaan ja nähdään Reiskan johtamana 350 hengen kuoroesitys. Järjestyksessä se on hänen kolmas suurkuoroperiodinsa. Sellaisen harjoittelemiseen kuluu 2-3 vuotta. Eri paikkakuntien eläkeläiskuorot ovat tulleet tutuiksi.

Reiskan pojat Petri, 37, Jouni, 27, sekä nuorimmainen 14-vuotias Tommi harrastavat musiikkia. Jouni opiskelee Tampereen konservatoriossa sävellystä Jouni Kaipaisen johdolla.

– Monet ihmiset kuvittelevat, että musikaalisuus on jokin peritty lahja, jonka avulla joku osaa soittaa tai laulaa. Todellisuudessa se on aina hankittu ominaisuus kuten mikä muu taito tahansa. Esimerkiksi lauluäänen ylläpitäminen on kovaa työtä. Se on ainaista toistuvaa ja toistuvaa harjoittelemista.

Ei Reiskankaan haitari ole aina heleästi soinut. Ajoittain on voinut puhua myös ”vaienneesta hanurista.”

– Täytyy tunnustaa, että kyllä minä olen eräänkin kerran heittänyt haitarin nurkkaan, kun jokin juttu ei ole ottanut onnistuakseen ja olen vannonut, etten enää ikinä koske siihen pirunkeuhkooon. Tuo ikinä on ollut yleensä noin kymmenisen minuuttia.

– Olen osa-aikaeläkkeellä, mutta haaveet pitävät ihmisen nuorekkaana. Aloitin muutama vuosi sitten laulutunnit. Itselläni on vielä sellainen haave, että voisin esittää pienen roolin jossain oopperassa. Innostuin laulamisesta, kun poikani kertoivat laulamisesta asioita, joista en tiennyt mitään. Itse asiassa olen saanut enemmän virallista opetusta laulussa kuin haitarin soittamisessa.

Reiska arvioi säveltäneensä useampia satoja lauluja, joista lukuisat ovat hänen äitinsä Railin sanoittamia.

– Poikani Jouni on käsitellyt klassiseen tyyliin laulujani, joita kvartetti esittää sunnuntain juhlassa.

Reino Bäckströmin lauluja eilen ja tänään – säveltäjän muotokuva sunnuntaina 8. 2. 2009 klo 15.00 Martinus-sali, Martinlaaksontie 36, Vantaa. Konsertissa esiintyvät mm. Jouni ja Petri Bäckström, Essi Luttinen, Reijo Frank ja Erkki Saarela. Konsertin juontaa ohjaaja Aune Lind.