Muusikko Reino Bäckström muistuttaa, että työväenliikkeen kulttuuritoiminnassa on paljon sellaista tieto-taitoa ja perimätietoa, mikä pitäisi kiireesti tallentaa ja saada vanhoilta konkareilta käyttöön, miten tilaisuuksia järjestetään ja kulttuurityötä organisoidaan. Juhlien ja tilaisuuksien järjestämisessä on paljon asioita, jotka pitää ottaa huomioon ja muistaa hoitaa.
– Ihmisten asenne kulttuurin tekijöihin on oltava reilu ja kulttuurin tekijöiden pitää olla reiluja yleisöä kohtaan. Organisaattoreilla ja agitaattoreilla on oltava innostusta kulttuuriin, että ihmiset saadaan liikkeelle ja kiinnostumaan kulttuurista.
– Jos ihmisiä kutsutaan koolle, on pystyttävä tarjoamaan älyllisiä ja emotionaalisia elämyksiä. Pahinta mitä olen nähnyt, kun eläkeläiskuoron johtaja plarasi eräässä isossa tilaisuudessa laulukirjaa ja kysäisi kuorolaisilta, mitäs me tänään esitettäisiin. Kulttuurin tekeminen vaatii vaivannäköä ja tarkkaa suunnittelua ja harjoittelua. Ei pidä kuvitella, että lapsille ja vanhuksille voidaan esittää mitä tahansa. Harjoitusmetodien hallitseminen on erittäin tärkeää, Reiska korostaa.
Television viihde- ja musiikkitarjontaa seuratessa vaikuttaa ainakin silmänlumeenomaisesti siltä, että antagonistiset luokkavastakohtaisuudet ovat suomalaisesta yhteiskunnasta kadonneet. Onko siis musiikissa ja kulttuurissa ”yhteinen sävel” löytynyt vai tarvitaanko vasemmistolaista kulttuurinäkemystä saadaksemme selville maailman ja yhteiskuntamme nykytilan?
Reino Bäckströmin mielestä vasemmistolaista näkemystä kulttuuriin ja taiteeseen tarvitaan. Sitä on myös olemassa, mutta sille on yhä vähemmän kanavia, missä se voisi tulla esiin. Kirjojen ja musiikin julkaisutoiminnan tyrehtyminen oli raskas menetys vasemmistolaiselle kulttuuritoiminnalle.
– Laulun suusta korvaan leviäminen suurelle yleisölle vie vähintään 2-3 vuotta. 70-luvun vasemmistolaisia lauluja tuntevat nykyajan nuoret ainoastaan siksi, että kyseiset laulut on levytetty. Itse olen nuotintanut noin 300 työväenlaulua, joita ei tietääkseni ole koskaan julkaistu äänitteinä.
Työväenmusiikki on Bäckströmin mielestä siinä mielessä hieman harhaanjohtava käsite, että musiikki itsessään antaa vain tunteita, mutta ei ota itsessään kantaa. Sanoitukset antavat sävellyksille poliittisen merkityksen ja sanoitusten avulla musiikki voidaan valjastaa mihinkä tahansa käyttöön. Esimerkiksi SAK:n kunniamarssiksi kutsuttu Taistojen tiellä on alun perin Suojeluskunnan orkesterin johtaja Hannes Komon Saksaan lähtevien jääkärien kunniaksi säveltämä marssi vuodelta 1914.
Karaokea Reiska pitää tietynlaisena korvikkeena kuihtuneelle yhteislauluperinteelle.
– Yhä vähemmän tunnetaan työväenlaulujen taustoja, milloin ja missä tilanteessa ne ovat syntyneet. Voisin kai näin 60-vuotispäiväni aattona kehaista, että vasemmistolaisen kulttuurin kultakausi osui juuri 40-luvun lopulle. Syntymävuotenani oli Suomessa yli 800 kisälliryhmää. Jos ajatellaan, että kussakin ryhmässä oli 4-6-laulajaa ja säestäjät päälle, niin silloin pelkkiä kisällilaulujen aktiivisia esittäjiä oli nelisen tuhatta. Lisäksi oli lukuisia tanssi- ja näytelmäryhmiä, joten kyllä silloin työväenliikkeessä kulttuuri todella kukoisti.