Jarmo Lintunen

Työväen Näyttämöpäivillä kohtaavat teatterin tekijät, statukseen katsomatta

Teatteriharrastuksen valtava suosio ei ole hiipumassa. Se tietää hyvää niin suomalaisen teatterin tasolle kuin yhteisöllisyydellekin.

Tänä viikonloppuna koittaa yksi Työväen Näyttämöiden liiton toiminnanjohtaja Eeva-Sisko Artellin vuoden kohokohdista.

– Tosi kutkuttavaa ja jännittävää, hän kuvailee tunnelmiaan ennen Mikkelissä tänään alkavia Näyttämöpäiviä.

Teatterifestivaalit ovat Artellin mielestä merkityksellisiä monella tapaa. Mikkelin ohella myös Kuusankosken kansainvälinen lasten teatteritapahtuma Kuulas ja nuorten teatterifestivaali Murros Tampereella nostavat teatteritoiminnan arvostusta ja tarjoavat aina myös koulutusta teatterin tekijöille.

Olennaista on kohtaaminen; teatterin tekijöiden kesken ja yleisön kanssa.

– On mahtavaa, miten Mikkelissäkin todella keskustellaan teatterista.

ILMOITUS

– Vaikka itse olen tällainen hallintopuolen byrokraatti, minua kiinnostaa valtavasti se, mitä teatterissa tehdään; millaisia tekstejä ja sisältöjä.

Artell näkee vuosittain kymmeniä teatteriesityksiä. Kaiken nähnyt ei silti ole nähnyt kaikkea.

– Minut yllätetään joka vuosi. Löydetään omia näkökulmia ja tuoreita tapoja kertoa se.

Tärkeintä
on yhteisö

Harrastajateattereissa Artell ihailee usein näyttelijöiden luontevuutta lavalla ja intohimoa teatterin tekemiseen.

– Viimeksi kävin Tikkurilassa katsomassa Kaunotarta ja hirviötä. Pienimmät, 8-vuotiaat näyttelijät olivat puhumattomia ruusuja, mutta hekin viimeisen päälle tosissaan. Siinä näki hyvin sen antaumuksen, jolla teatteriharrastukseen heittäydytään.

Artell uskoo teatterin antavan valtavasti elämän eväitä, rohkeutta ja sosiaalisia taitoja.

– Ennen kaikkea lasten ja nuorten olisi päästävä tasa-arvoisesti elämään kiinni. Harrastukset ovat siihen oiva väline.

Harrastajateattereiden tasoa hän pitää keskimäärin hyvänä, vaikka floppejakin mahtuu joukkoon. Epäonnistuminen on sallittua, sillä ne mahdollistavat oppimisen.

– Tasollinen kunnianhimo ei välttämättä ole päämäärä, vaan yhteisöllisyys, hän sanoo, eikä pidä sitä huonona asiana, päinvastoin. Jokaiselle on tärkeää kokea kuuluvansa ryhmään.

– Harrastajateattereissa ryhmää lähellä olevat teemat nousevat esiin, niistä tehdään esityksiä, vaikeistakin asioista.

Tärkeästä, yhteiskunnallisesta teemasta tehty esitys ei kuitenkaan välttämättä tavoita niitä ihmisiä, joita aihe koskee.

– Teatteri voisikin toimia niin, että siellä käyvät saisivat ”herätyksen”, sen tarvittavan ponnen toimia. Jos heillä on mahdollisuuksia, keinoja ja resursseja, niin eivät nostaisi käsiään pystyyn. Kaikkein pahinta on välinpitämättömyys.

– Jos parisataa vuotta sitten älymystö ei olisi lähtenyt puolustamaan suomen kieltä tai työelämän sääntöjä, olisiko mitään tapahtunut, Artell pohtii.

Työväki
näyttämöllä

Työväen Näyttämöiden liitto (TNL) on Suomen toiseksi vanhin teatterialan järjestö, eikä sen nimeä ole haluttu muuttaa, vaikka sellaista aina silloin tällöin ehdotellaan. Eeva-Sisko Artell pitää hienona sitä, että ajatus koko kansan teatterista kuuluu edelleen liiton nimessä.

– Liitolla on ollut merkittävä rooli koko suomalaisen teatterikentän syntymisessä, ennen kaikkea kansanteatterin perinteessä. Suomalainen korkeatasoinen ammattiteatteri kumpuaa siitä, että tavalliset ihmiset ovat tehneet teatteria intohimoisesti.

– Totta kai meillä on myös historiallinen yhteys työväenliikkeeseen. Näyttämötoiminnalla on kerätty rahaa työväenyhdistyksille ja toisaalta saatu ihmisiä työväenliikkeen toimintaan mukaan.

Myös siitä, että Suomessa teatterin harrastajat ja ammattilaiset tekevät luontevasti yhteistyötä, voi Artellin mukaan kiittää juuri työväen näyttämöitä.

– Sekä ammattilaisilla että harrastajilla on ollut halu edistää suomalaista teatteritoimintaa. Ja saada teattereiden olosuhteet paremmiksi.

– Kun TNL syntyi, sen kolme tärkeintä tehtävää olivat koulutus, näytelmien välitys ja ohjelmiston hankinta sekä julkisen tuen saaminen teatteritoimintaan. Siis teatterin tekemisen perusasiat.

Samat perusasiat työllistävät liittoa tänäkin päivänä.