Jorma Hentilä tiedusteli kantaani rekisteröityyn parisuhteeseen sekä pappisvihkimykseen (KU Viikkolehti 16. 1. 09).
Hentilän kysymykset perustuivat Kotimaa-lehden nettiuutiseen Kauniaisissa 8. 1. pidetystä kyselytunnista. Kauniaisten tilaisuus radioitiin jälkeenpäin, mutta Hentilän jatkokysymykset viittaavat siihen, ettei hän ole ollut paikalla eikä kuullut radiolähetystä.
Tilaisuudessa kysyttiin ensiksikin, mitä oikeudellisia mahdollisuuksia kirkolla on estää pappia eroamasta aviopuolisostaan ja rekisteröimästä parisuhdetta samaa sukupuolta olevan henkilön kanssa, sekä toiseksi, onko kirkon juridisesti mahdollista estää parisuhteen solminutta tulemasta vihityksi papiksi.
Ensimmäiseen vastasin, kuten Hentilä oikein referoi, ettei tällaisia mahdollisuuksia ole, koska kumpaankin on laillinen oikeus. Koska Hentilä ei kuullut kysymystä, hän ei tunnista vastaustani rekisteröidyn parin oikeuksien puolustamiseksi, vaan tulkitsee asian päinvastoin niin, että purkaisin kyseisen papin virkasuhteen, jos siihen olisi mahdollisuus.
Päättelynsä Hentilä on tehnyt toiseen kysymykseen antamani vastauksen pohjalta, vaikka se kohdistui eri asiaan. Ensimmäinen kysymys koski papin oikeutta tehdä laillisia valintoja ja pysyä virkasuhteessaan, ja sitä arvioitiin yksilön vapauden ja oikeusturvan pohjalta. Jälkimmäinen kysymys koski pappisvihkimyksen edellytyksiä, ja sitä tulee tarkastella pappisviran luonteen ja tarkoituksen valossa.
Pappisvihkimys ei ole kenenkään yksilön oikeus, kuten Hentilä oikein kertoo minun sanoneen. Seurakunnan tulee voida luottaa pappiinsa, jotta hän voisi palvella sitä Jumalan sanan julistajana.
Hentilä luettelee Kirkkojärjestyksen mainitsemat pappisvihkimyksen edellytykset, mutta siirtää kysymyksen periaatteelliselle tasolle ja vaatii yleistä kannanottoa rekisteröityyn parisuhteeseen yksilöimättä ihmistä. Ketään ei kuitenkaan vihitä papiksi sanomalehden yleisönosastossa, vaan päätös perustuu henkilökohtaiseen kohtaamiseen ja pitkään valmistautumiseen.
Papiksi vihkimisessä on kysymys syvemmästä sitoutumisesta kuin vain työhön palkkaamisesta. Pappisvalassa sitoudutaan ”edistämään kaikkea, mikä rakentaa seurakuntaa ja elämään niin, että on esikuvana seurakunnalle”.
Kunkin vihkimystä hakevan henkilön kohdalla on etukäteen pohdittava, pystyykö hän palvelemaan koko seurakuntaa, myös sellaisia, jotka eivät pitäisi hänen elämäntapaansa Raamatun kanssa yhteensopivana. Parisuhteen rekisteröineen papin tulisi vastata arvostelijoille jotain muuta kuin, että kyseessä on hänen henkilökohtainen oikeutensa ja että seurakuntalaiset lukevat Raamattuaan väärin.
Parisuhdelain hyväksymisen jälkeen kirkossa on käyty voimakasta keskustelua, jossa vastakkaiset näkemykset ovat kaukana toisistaan. Tarvitaan paljon pitkämielisyyttä ja rakkautta eikä jännitteiden kärjistämistä. Tämän kevään aikana valmistuu piispainkokouksen työryhmän mietintö, jonka odotetaan auttavan kysymysten asiallisessa ja kunnioittavassa käsittelyssä niin, ettei kirkkoa eikä sen yksittäisiä jäseniä revitä.