Mielestäni on väärin tuomita vain helluntailaiset yksinomaisina kapealaisina kristittyinä, jotka eivät näe metsää puilta (KU 21.1.). Ymmärrän kovasti, että vaaleanpunaisten silmälasien läpi kiihkoissaan Israelin autuudesta vaahdonneet tietyt kristilliset piirit – eivät siis vain helluntailaiset, ovat ärsyttäneet teidät aivan raivon partaalle ja saaneet teidät luomaan näistä piireistä täydellisen kielteisen kuvan.
En yritä ollenkaan pestä Israelia puhtaaksi sen tekemistä virheistä ja vääryyksistä – kuinka voisinkaan sen tehdä – , mutta tasapuolisuuden nimissä on ehdottomasti myös tuotava esiin mitalin toinen puoli: herkeämätön viha tiettyjen arabien puolelta Israelia ja juutalaisia kohtaan. Ja juuri tämä asenteellisuus vähentää kirjoituksenne arvoa.
Se, että olette menettäneet talonne Tel Avivissa, on törkeää tilanteista hyötymistä, mikäli siihen ei löydy järjellistä syytä (enkä näin puusta katsoen luulekaan sitä löytyvän). Mutta käsi sydämelle, Adnan Galab, arveletteko vakavissanne, että nykyisessä tilanteessa yksikään arabimaa jättäisi tilannetta käyttämättä, jos tarjoutuisi mahdollisuus tuhota Israel perin pohjin?
Tilanne on siis vaikea, eikä se parane ainakaan siten, että jostain Suomesta kiihdytetään tiettyä kansanjoukkoa vihaan toista kansaa vastaan, jollaiseksi teidän kirjoituksenne voidaan myös ainakin osittain tulkita.
Vääristynyttä kristillisyyttä on siis muuallakin kuin vain helluntailaisten parissa, arvoisa Adnan Galab. Sitä löytyy meidän jokaisen sydämestä ja sitä on niin kovin helppoa ruokkia teidän kirjoittamallanne tavalla. Vihaa lietsomalla edistämme barbarian saapumista tähän maailmaan.
Israelilta olemassaolon oikeutuksen vieminen on epädemokraattista haihattelua ja vaarallista peliä maailmanrauhalla. Se tuskin edistää teidänkään asiaanne.