”Vasemmiston ja vihreiden valtuutetut ovat etäämpänä äänestäjistään kuin keskustan ja kokoomuksen.” Näin toteaa Kunnallisalan kehittämissäätiön asiamies Antti Mykkänen toimittamassaan Valtuutetun käsikirjassa.
Hän jatkaa: ”Iso ero kannattajien ja valtuutettujen välillä ei liene sellaisenaan toivottava asiantila. Suuret mielipide-erot saattavat synnyttää kannattajien keskuudessa tuntemuksia, että ääni ei kuulu.”
Lohjalainen ääniharava Matti Pajuoja kehotti jokin aika sitten puolueemme vaikuttajia ja toimijoita tiiviiseen vuorovaikutukseen ihmisten kanssa, lähtemään kansan pariin. Se merkitsee monia, monia keskusteluja, herkkää korvaa kuunnella ja paljon työtä. Vaaliteltat eivät riitä kohtaamispaikoiksi.
Asioista ei aina voi eikä tarvitsekaan olla kaikkien kanssa samaa mieltä. Mutta on osoittauduttava luottamuksen arvoiseksi. Annettu lupaus on pyrittävä täyttämään. Lähestulkoon aina se ei onnistu. Toisaalta usein riittää sekin, että yrittää.
Vallan kammareissa vasemmistoliittolaiset pieninä ryhminä jäävät isojen jalkoihin. Silti ei pidä vähätellä omia aikaansaannoksia, jotka tiedon jakamisessa, osallistumisessa ihmisten yksittäisten ongelmien ratkomiseen ja mukana elämisessä merkitsevät hyvin paljon.