Tanskassa vuonna 2005 järjestetyissä parlamenttivaaleissa Socialistisk Folkepartin, SF:n kannatus oli tasan kuusi prosenttia. Puolue oli menettänyt kannatustaan jokaisissa parlamenttivaaleissa vuoden 1987 jälkeen. Mutta muutoksen aika tuli SF:lle vuoden 2007 parlamenttivaaleissa, kun sen kannatus nousi tasan kolmeentoista prosenttiin ja puolue sai 23 edustajaa Tanskan parlamenttiin, jossa yhteensä on 179 edustajaa.

Miten tähän on päästy? Menestyksen avaimia on useita.

SF lähti tietoisesti kehittämään julkisuuskuvaansa tilanteessa, jossa oli tiedostettu enemmistön äänestäjistä pitävän SF:ää vanhanaikaisena ja epäluotettavana puolueena, joka vastustaa lähes kaikkea. Hallitukseen pyrkinyt SF halusi, että se koetaan puolueeksi, joka pystyy rakentavasti toimimaan yhteistyössä muiden puolueiden kanssa. SF kuitenkin jatkoi vaalien jälkeen oppositiossa, jossa sen tarkoituksena on olla koko oppositiorintaman yhteen kokoava puolue.

SF on keskittynyt haastamaan juuri sosiaalidemokraatteja. Tavoitteena on ollut samalla kuitenkin säilyttää SF:n vanhat kannattajat. Tämän työn keskipisteessä olivat – ja ovat – suurkaupungit, eritoten Kööpenhamina. On huomioitava, että Tanskassa ei ole Suomen tapaan merkittävää vihreää puoluetta.

Ennen SF:n ”suurta muutosta” harva tanskalainen tiesi siitä, mitkä ovat SF:n konkreettiset vaatimukset. Sen politiikkoja pidettiin luotettavina, puolueen perusarvot olivat kunnossa, mutta konkretia uupui SF:n toiminnasta.

ILMOITUS

SF:ssä muutettiinkin politiikan tekemisen tapaa. Aiemmin SF:n viesti oli ollut sirpalemaista, kun puolue oli yrittänyt ottaa kantaa kaikkiin mahdollisiin poliittisiin kysymyksiin. Ideologisen poliittisen sanoman saarnaamisen sijasta lähdettiin rakentamaan politiikkaa konkreettisten kärkien kautta. Puolue määritteli muutamat keskeisimmät tavoitteet, joihin omalla politiikalla tähdättiin. SF on vaatinut esimerkiksi lisää tuulivoimapuistoja, lisää henkilökuntaa vanhustenhoivaan ja parempaa opetusta kouluihin.

Vuoden 2007 parlamenttivaaleissa SF keskittyi kolmen eri teeman ympärille. Jokaisesta teemasta SF oli määritellyt kolme konkreettista vaatimusta. Näitä yhdeksää vaatimusta sitten toistettiin vaalikamppailun aikana kaikilla mahdollisilla foorumeilla.

SF järjesti myös kolme ennakkokampanjaa ennen parlamenttivaaleja. Ennakkokampanjoinnilla harjoitellaan ja samalla sitoutetaan ja hankitaan kampanjatyöntekijöitä. On kuitenkin huomioitava, että Tanskassa vaalijärjestelmä on erilainen kun Suomessa. Pääministeri määrää vaaleista, jotka tulevat varsin lyhyellä varoitusajalla.

SF uusi perin juurin ilmeensä ja imagonsa, jotta ihmisten olisi mahdollista aloittaa ”puhtaalta pöydältä” rakentamaan suhdetta puolueeseen. Tärkeätä oli saada ihmiset harkitsemaan uudelleen käsitystään SF:sta. Tällä hetkellä mielipidemittauksissa SF koetaankin liki ainoaksi puolueeksi, joka tuo mukanaan muutoksen. Lisäksi se on suosituin puolue ensimmäistä kertaa äänestävien parissa.

Puolue uudisti logonsa, värinsä, graafisen ilmeensä, puheenjohtajistonsa ja retoriikkansa. Uuden SF:n rakentamisen yhteydessä muutettiin kaikki ne osa-alueet, jotka loivat kannattajille assosiaation vanhaan. Samalla uudistettiin sisäisesti se, millaista kuvaa puolueesta ulospäin tulevaisuudessa annetaan.

Hauska asia on se, että puheenjohtaja myös uudistui. Puheenjohtaja on jo ”vanhassa” SF:ssä mukana ollut Villy Søvndal – keski-ikäinen mies. Hänen kansansuosionsa on kasvanut huikeasti viime vuosina.

Takavuosina SF oli profiloitunut protestipuolueeksi. Puolue halusi tästä leimasta eroon ja osoittaa sen, että se voi aidosti saada asioita aikaan. Yksinkertaistettuna voi sanoa, että SF:ssa on siirrytty antikapitalismin hengestä kohti käytännön pragmaattista sosialismia.

SF ei enää vain esitä protesteja jo tapahtunutta kohtaa. SF on esimerkiksi tehnyt päätöksen, että se aina esittää omat muutosesityksensä parlamentissa valtion budjettiin, mutta viimeisessä äänestyksessä se kuitenkin äänestää hallituksen budjetin puolesta. Näin halutaan osoittaa se, että SF kykenee rakentamaan yhteistyötä ja kantamaan vastuuta.

SF alkoi politiikassaan pelkän kritisoinnin sijaan esittämään ratkaisuja esille tuleviin kysymyksiin. Asiat esitetään aina siinä muodossa, että esitellään oma ratkaisu ja haetaan sille tukea muilta. Muiden puolueiden jatkuva arvosteleminen lopetettiin, koska puoluetta arvostellessa aina haukutaan myös kyseisen puolueen kannattajia.

SF esimerkiksi esitti viime kesänä omat leikkauslistansa budjettiin, koska haluttiin eroon mielikuvasta, että SF on puolue, joka käyttäisi kaikki valtion budjetin rahat kahteen kertaan. Lisäksi on otettu myönteinen kanta tuloveron kevennyksiin, kun puolue halusi aiemmin nostaa sitä. Verotuksen painopistettä halutaankin siirtää kohti ympäristöverotusta.

SF ryhtyi myös tietoisesti puhumaan asioista kansankielellä. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että politiikkaa ei tehdä sen takia, että tästä hyötyvät ne köyhät tuolla jossakin. Poliittisen kielen on oltava sellaista, että kaikki ihmiset ymmärtävät mistä on kyse. Samalla kielen on oltava me-lähtöistä. SF pyrkii antamaan toiminnassaan kuvan, että nämä kaikki asiat, joita me ajamme, nousevat kansasta.

PUOLUE on keskittynyt viestinnässään netin taitavaan käyttämiseen. Kotisivujen ja tarkkaan kohdennetun internetmainonnan kautta saatiin aikaiseksi suoraa kanssakäymistä ihmisten kanssa ilman mediassa olevaa ”portinvartijaa”. Keskeisessä roolissa oli sähköpostiyhteys avainäänestäjiin, jotka levittävät viestiä eteenpäin lähiympäristössään. SF käytti myös vahvasti YouTubea ja Facebookia vaalityössään. Esimerkiksi vaalilaululla 2 mod Fogh on YouTubessa ollut yli 40 000 katselukertaa.

SF ei ole kuitenkaan hylännyt perinteistä printtimediaa. Puolueen lehti F! on ohut versio miellyttävästä aikakauslehdestä. F!-lehden tavoitteena on olla lehti, johon ihmisten tekee mieli tarttua. Se tulee jokaiselle jäsenelle maksutta. Vaikka F! on poliittinen lehti, on siinä joka kerta kannessa joku kansallisesti tunnettu näyttelijä, laulaja tms. Tarkoituksena on tarjota ihmisille sellaista, mitä ihmiset haluavat.

SF:n suuressa muutoksessa eritoten puoluejohto ja varsinainen ruohonjuuritaso on ollut uudistuksen takana. SF:n puolueorganisaatio on keskittynyt toimimaan varsinkin valtakunnan tasolla ja paikallistasolla, kun piiriorganisaatio on taas pienemmässä roolissa.

SF:n paikallistaso on vastuussa siitä, miten uudet jäsenet otetaan mukaan toimintaan. Vaikka yhteistyötä on pyritty luomaan esimerkiksi eri kansalaisjärjestöjen suuntaan, on toiminnassa edelleen paljon perinteistä kokoustamista.

Puolueen jäsenmäärä oli noin 6 000 ennen Villy Søvndalin valintaa puheenjohtajaksi. Se nousi noin 8 000–9 000 välille puolueen kampanjoidessa perustuslakia vastaan ja Søvndalin tultua puheenjohtajaksi. Tällä hetkellä uusia jäseniä on noin 16 500, joista 5 000 tuli parlamenttivaalikampanjan myötä.

Nykyään SF:n jäsenkunta vastaa varsin hyvin väestön keskimääräistä ikärakennetta, kun aiemmin työikäisiä oli selkeästi nykyistä vähemmän. Uusia jäseniä on tullut myös jäsenäänestysten innoittamina. Puolueen jäsenet pääsevät äänestämään puheenjohtajasta ja erilaisista asiakysymyksistä.

Kirjoittajat työskentelevät tiedottajina Vasemmistoliitossa.