Esko Seppänen

On toteutumassa vihreä unelma paremmasta maailmasta. Kulutus supistuu. Teollisuustuotanto alenee. Investoinnit vähenevät. Säästyy energiaa ja luonnonvaroja. Ilmaston lämpeneminen hidastuu.

Mikä onnen aika onkaan tämä uusi viherkapitalismi! Vai onko se?

Eletään talouden pysähtyneisyyden aikaa. Työttömyys kasvaa. Köyhyys enenee. Sosiaalinen turvattomuus lisääntyy. Leipäjonot pitenevät. Konkurssien määrä nousee. Taantuma muuttuu lamaksi?

Uuden kuplan puhaltaminen uuden sukupolven ahneuden tarpeen tyydyttämiseksi on näissä oloissa vaikeampaa kuin kahdella edellisellä kerralla tällä 2000-luvulla, mutta kyllä se taas onnistuu: tarvitsee vain finanssituotteistaa ympäristö ja kaupallistaa luonto. Siihen ovat niin sanotut. vihreät valmiita.

Vihreiden ase- ja ammusvarasto luonnon pelastamiseksi on kapitalismi, josta he ovat tekemässä kevytversiota (Kapitalismi Light). Sillä ei kuitenkaan pelasteta systeemiä siltä itseltään: oman edun ensisijaisuudelta, keinottelulta tai markkinavoimien villiltä laukalta aina kohti korkeinta voittoa.

ILMOITUS

Reaalikapitalismin superkupla on tänään amerikantauti, joka levitettiin niin sanotulla globalisaatiolla koko maailmaan ja jonka synnystä kerron viikon päästä julkistettavassa kirjassani Hullun rahan tauti (kapitalismin musta syksy).

Tauti syntyi löysästä rahasta ja liiasta velasta, ja sitä hoidetaan kansallistamalla pankkien yksityisiä velkoja yhteisiksi. Sitä varten on – saatanallistamisen jäljiltä – pitänyt palauttaa kunniaan valtio(valta). On huomattu, että väkivaltakoneisto ei ole ainoa apu, jota valtio voi antaa kapitalisteille. Velkojen maksuun tarvitaan nyt valtioiden, siis meidän veronmaksajien, rahaa. Valtiota tarvitaan, koska kapitalisteilla ei ole veronkanto-oikeutta vaan ainoastaan voitonkanto-oikeus. Valtion on myös tehtävä velkaruumiiden keräily ja pesu.

Aave kummittelee maailmassa – Keynesin haamu. Kaikki vanhan maailman mahdit ovat liittoutuneet pyhäin yhteyteen sen henkiin herättämiseksi. ”Kuluttakaa itsenne vaikka kuoliaiksi!”, on vallanpitäjien ohje alamaisille, eikä Suomen hallitusvihreillä ole mitään sitä vastaan. Olin luullut, että vihreys on kulutuksen alasajoliike eikä vain kapitalismin viherpesua.

Keynesin yleisessä teoriassa keskeistä ei ollut mikään ”elvytys”. Keynes, joka omien sanojensa mukaan ei ollut ”keynesiläinen”, oli täystyöllisyysmies. Hänelle palkanalennukset ovat kulutuskysynnän myrkkyjuomaa, sellaista, mitä Suomen työnantajat tarjoavat työläisille viimeistään kun neuvotellaan seuraavista työehtosopimuksista.

Kun ”Vasemmistoliitto” ja ay-liikkeen vasemmistoryhmä vaativat yhteisessä tiedotteessa perusinvestointien käynnistämistä (ja ilmeisesti niiden rahoittamista valtion velkaantumisella), se on keynesiläisyyttä. Mitäpä muutakaan vasemmisto voi vaatia massatyöttömyyden torjumiseksi?

Sana ”Vasemmistoliitto” on edellä lainausmerkeissä. Se johtuu siitä, että Vasemmistoliitto ei ole ottanut puolue-elimissä niitä kannanottoja, jotka tiedotteessa mainitaan (ja jotka pankkituen osalta ovat turhan löysät). Tiedotteessa Vasemmistoliiton nimissä ottavat kantaa puolueen palkolliset, toimitsijat. Siltä pohjalta syntyy vaikutelma, että puolueen sisässä on puolue- ja ay-toimitsijoiden varjohallitus. Mielikuvaa täydentää SAK:n johtajan Matti Huutolan vaatimus vaaliyhteistyöstä demareiden kanssa, jonka demarit tyrmäsivät suoralta kädeltä.

Huutolan demari- ja EU-mielisyys panee minut toistamaan (siltä varalta, ettei Huutola edustaisikaan vain itseään) vaatimukseni siitä, että puolue ottaa pikaisesti selkeän kannan mahdollisen uuden edustajansa liittymisestä europarlamentin vasemmistoryhmään (GUE/NGL). Jotkut ay-pamput haluavat tulevan mepin liittyvän demariryhmään?

Esitänkin siitä syystä avoimen kysymyksen ay-liikkeen yhteisistä jäsenmaksurahoista rahoittamalle ehdokkaalle Kyösti Suokkaalle: jos sinut, Kyösti, valitaan europarlamenttiin, mihin ryhmään aiot kuulua?