Nykyinen yhteiskunta päättäjineen on unohtanut inhimillisyyden ja kanssaihmisistä välittämisen merkityksen. Ei tämä nykyinen vallankahvassa oleva ”Työväen puolue” ole kovin paljon sympatioita antanut yt-neuvottelujen, lomautusten ja irtisanomisten ahdistamalle kansalle.
Meidän iloinen porvarihallituksemme ei ole huomannut kansan pahoinvointia, eikä piitannut siitä, vaikka kansa on valinnut sen valtaan ja luullut sinisilmäisyyksissään, että herrojen kanssa kannattaa lähteä marjaan.
Viimeisen kahden vuoden aikana tapahtuneet väkivallanteot kouluissa ja kodeissa kertovat, että tässä maassa on jotain pahasti vialla. Uusliberalismin ilmapiirissä ei ole tilaa hengittää. Kun kokonainen kansakunta voi huonosti, on sillä ikäviä seurauksia.
Keskustan havahtuminen todellisuuteen tuli pahasti jälkijunassa, pakon sanelemana. Todellakaan laman, taantuman tai globalisaation varjossa ei voi lyödä turpiin miten sattuu ja piittaamatta siitä, kuinka sattuu.
Yhteiskunta muodostuu meistä taviksista, joiden oikeus tehdä työtä on yksi perusoikeuksistamme. Tärkeän elämänsisällön ja toimeentuloedellytysten pois ottaminen, ja vielä usein hyvin nöyryyttävällä tavalla, haavoittaa syvästi niin ihmistä kuin aina samalla myös koko yhteiskuntaa.
Työn menettämistä on verrattu lähiomaisen kuolemaan. Siitä kertovat myös itkevät ihmiset surun ja järkytyksen keskellä, kun tieto työpaikan menetyksestä on lyöty vasten kasvoja. Monet yt-neuvottelut, lomautukset ja irtisanomiset voitaisiin välttää, jos haluttaisiin nähdä pienen eliittiryhmän etujen sijasta koko yhteiskunnan etu.
Yrityspomojen ja hallituksen jäsenten piinkova ja tunteeton esiintyminen julkisuudessa irtisanomisuutisten yhteydessä tappaa tuhat sielua tässä maassa. Miksi tämä julmuus ja kovuus näitä ihmisiä kohtaan, jotka ovat kovalla työllään saaneet yritykset menestymään ja rahan virtaamaan?
Ihmisiä pitää arvostaa, heitä kohtaan on oltava rehellisiä, heillä pitää olla toivoa tulevaisuudesta ja ennen kaikkea työtä. Työ on tärkeintä kaikenikäisille nuorista aikuisista eläkeikään saakka ja monille jopa sen jälkeenkin.Työ antaa toimeentulon lisäksi myös elämänsisältöä ja syvää tyydytystä, pitää tyytyväisenä ja antaa voimia huolehtia perheestä ja läheisistä.
Yhteiskuntavastuu pitää sisällään sen, että annetaan jokaiselle yhteiskunnan jäsenelle mahdollisuus elää täysipainoisesti. Ei kenenkään ole hyvä elää maassa, jossa vallitsevat viidakon lait.
Ihmisten ala-arvoisesta kohtelusta jää pysyvät arvet. Ahneuden takia ei saisi traumatisoida koko kansakuntaa.
Meillä on tässä maassa jo satojatuhansia sodan traumatisoimia ihmisiä – traumathan siirtyvät sukupolvelta toiselle. Emme tarvitse emmekä halua enää lisää traumatisoituneita. Tärkeintä on ihminen. Yhteiskunta voi hyvin, kun ihmisille annetaan mahdollisuus elää inhimillistä elämää. Siihen pystymme, jos haluamme.