Ihmiskunnan kehityksessä orjuus kuului feodalismin vaiheisiin. Asioita voi kyllä tarkastella kyynisesti. Sillä: vaikka humanismit työskentelivät sen poistamiseksi, niin suurin syy orjuuden vaipumiseen historiaan oli toinen. Orjuus oli nimittäin tavattoman epätaloudellinen tuotantovoima. Isäntien piti ylläpitää ja ruokkia orjansa. He tuottivat vain työsuorituksensa.
Toista on kapitalismissa: täällä me tuotamme työssä ja vapaa-aikoina. Kulutamme ja kulutamme. Lapset ja vanhuksetkin on alistettu kulutuksen ja mainonnan alttarille. Keksitään ties mitä tarpeita ja kerskakulutusta. On autoa, vekotinta ja vempainta. Aineetonta kulutusta vähemmän.
Kaikkea markkinoidaan ja myydään. Ihmisten on maksettava asunnoista ja autoista. Aina kehitetään uusia tarpeita – turhiakin.
Mutta olemmeko me eettisiä kuluttajia? Reilun kaupan myynti on ainakin vastalause riistäjille. Pitäisi edes olla valistunut kuluttaja. Turhuuksien turuilla pitäisi olla viisaasti ja eettisesti. Ainakin itse ajattelen, miten paljon on sellaista, mitä en tarvitse.
Juuri äskettäin oli hyvä tv-ohjelma lapsiin kohdistuvasta mainonnasta. Meidät kasvatetaan pienestä pitäen kerskakulutukseen.