Lehtikuva/ Kimmo Mäntylä

Politiikan toimittaja Jouko Huru arvosteli tässä lehdessä 13.1. Annika Grofin elokuvan Liikkumavara. Arvostelua on turha arvostella, mutta kun Huru muun ohessa sanoo, että elokuva ”… jatkaa sitä jo tutuksi käynyttä tapaa, jolla valtamedia politiikkaa kuvaa…”, niin ilmoitan olevani asiasta täysin eri mieltä.

Minun mielestäni Annika Grofin kuva kansanedustajan työstä ja suomalaisen politiikan sisällöstä on oikeampi ja todenmukaisempi kuin yksikään lukemani, näkemäni tai kuulemani vastaava yritys tätä ennen. Tämän sanon kuuden vuoden kokemuksella kansanedustajana ja sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäsenenä, yhtenä niistä ihmisistä, joiden työtä elokuva kuvaa.

Enkä ole yksin: kanssani samaa mieltä ovat olleet kaikki elokuvan ”päähenkilöt” – nekin, joiden mielipiteistä ja käyttäytymisestä elokuva antaa vähemmän mairittelevan kuvan.

Ei Liikkumavara tietenkään anna täydellisesti ”oikeaa” kuvaa edustajien työstä ja lainsäädäntöprosessista. Mutta kun Huru antaa ymmärtää, että ohjaaja olisi tietoisesti vääristellyt, niin väite on kohtuuton ja kestämätön.

Groof on tiivistänyt puoleentoista tuntiin sen, mikä kahden kuukauden materiaalista tiivistettävissä oli ja tehnyt sen todella hyvin. On syytä tietää ja pitää mielessä, että vaikka kamera ja mikrofoni historiallisesti päästettiin valiokunnan asiantuntijakuulemisiin, niin valiokunnan päätöskäsittelyyn, jossa varsinaiset poliittiset keskustelut käytiin, tekijät eivät päässeet kuin viimeiseen äänestysvaiheeseen.

Toki dokumentissa ”jaaritellaan ja löpistään sekavia”, mutta se johtuu vain siitä, että niin me teemme elävässäkin elämässä. Turha on peiliä syyttää, jos oma naama on vino. Mutta jos Huru on tosissaan sitä mieltä, että elokuvassa esiintyvä lähes kaikki puhe asiakasmaksulaista on ”sitä sekavaa ja tylsää jaarittelua”, niin olen vakavasti huolissani KU:n poliittisen toimituksen tasosta.

Elokuva saa ensi-iltansa ja tulee valtakunnalliseen levitykseen 26.1. ja televisioon 11.2. Katsokaa itse ja ihmetelkää. Sen jälkeen voidaan avata keskustelu siitä, mitä kansanedustajien työ oikeasti on ja mitä sen pitäisi olla. Liikkumavara antaa siihen keskusteluun historiallisesti ainutlaatuisen pohjustuksen.