Sähköalojen Ammattiliitto on SAK:n liitoista viimeistä edellinen, joka siirtyi liittokokousvaaleissa suhteelliseen vaalitapaan (v. 1984). Päätös syntyi monen mutkan kautta ja sen valmistelu aloitettiin vuonna 1976. Helppoa ei valmistelu ollut, mutta päätös avasi liiton tien demokraattiseen toimintaan.
Silloiset ryhmät liiton hallinnossa edustivat sosialidemokraatteja ja kansandemokraatteja. Nykyisin edellä mainittuja ryhmiä kutsutaan taktisesti Edunvalvonnantekijöiksi (sd. ja Ryhmä 2000:ksi (vasemmistoliitto).
Ryhmien välisiä sopimuksia on rustailtu useaan kertaan lähinnä aina liittokokouksia valmisteltaessa ( nykyisin edustajiston kokous).
Sopimuksissa on huomioitu voimasuhteet muun muassa hallinto- ja toimitsijapaikkoja määriteltäessä. Sähköalojen Ammattiliiton marraskuiseen edustajiston kokoukseen ei tällaisia perinteeksi muodostuneita sopimuksia ollut valmisteltu ja kokous, jonka edustajat oli valittu sopuvaaleilla hajosi.
Sähköalojen Ammattiliiton lehden Vasaman päätoimittaja selventää tilannetta lehdessään seuraavasti: ”On unohdettu, että sähköliiton kaltaisessa vaaleilla valitussa yhdistyksessä vähemmistölle annetut hallintopaikat perustuvat enemmistön tekemiin hyväntahtoisiin myönnytyksiin, eivät vaalitulokseen. Jos vähemmistö ei ole yhteistyöhaluinen, voi enemmistö aina sanoa ei ja täyttää hallintopaikat omilla edustajillaan.”
Hyvin sanottu eli olemmeko palaamassa entiseen?