EU:n parlamentti äänesti komission valmisteleman työaikadirektiivin nurin selvin numeroin keskiviikkona Strasbourgissa. Työnantajien ristiretki epäonnistui ja kiista ennen muuta päivystysaikoja huonontavasta direktiivistä päättyi palkansaajien kiistattomaan voittoon.
Lobbarit olivat etukäteen liikkeellä aktiivisesti niin esityksen puolesta kuin sitä vastaan. Innokkaasti komission esitystä kannattaneen Suomen työministeri Tarja Cronbergin (vihr.) kananotto ehti hämmästyttää monia. Työministeri lähestyi muun muassa suomalaisia europarlamentaarikkoja paimenkirjeellä, jossa hän kannatti komission työaikoja heikentävää esitystä. Koko palkansaajaliike taas kävi huononnusesityksiä vastaan ja se myös tehosi. Europarlamentti pyyhki komission esityksellä niin sanotusti pöytää.
Europarlamentti ei hyväksynyt muuan muassa suomalaisten lääkäreiden ja palomiesten arvostelemaa muutosta, joka olisi toteutuessaan mahdollistanut viikon enimmäistyöajaksi jopa 65 tuntia. Työministeri Cronbergille tällainen järjestely olisi sopinut.
Europarlamentin äänestystuloksella voi olla yleisempääkin merkitystä. Se kertoo myös kaikille EU:n vähättelijöille ja unionin merkityksen epäilijöille, että europarlamentti pystyy vaikuttamaan asioihin, jotka vaikuttavat eurokansalaisten jokapäiväiseen elämään.
Euroopan unionissa kaikki asiat eivät ole kunnossa. Arvostelu onkin monilta osin ihan paikallaan, mutta jättäytyminen ulkopuolelle räksyttämään takaa ainoastaan sen, että jotkut muut ottavat tyhjäksi jäävän paikan – ja vaikuttavat sitten koko painovoimallaan.
Siksi ei olekaan yhdentekevää, keitä EU:n parlamentissa istuu ja miten sinne valittavia edustajia myös kotimaasta muonitetaan.
Uusista edustajistahan päätetään ensi kesäkuussa pidettävissä vaaleissa. Vaalikampanjat käynnistyvät heti vuoden vaihteen jälkeen ja toivottavasti silloin puhutaan myös asioista eikä käydä vain eipäs-juupas-väittelyä. Kampanjan aikana kannattaa varmaan käydä läpi myös työaikadirektiivistä käydyn taistelun eri vaiheet.
Vain peliä
Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini tunnetaan pelimiehenä. Hänelle politiikkakin tuntuu olevan vain peliä, ainakin EU-politiikka. Soini on kertonut harkitsevansa ehdokkuuttaan eurovaaleissa. Soinilla ei kuitenkaan omien sanojensa mukaan oikeasti lähtisi europarlamenttiin, vaikka äänestäjät hänet Brysseliin lähettäisivätkin.
Oikeusoppineet ovat jo tuominneet Soinin kikkailun, sillä vaaleihin mennään siksi, että niissä myös tullaan valituksi. Hän leikkii vakavalla asialla. Tällainen protesti vie uskottavuutta hänen puolueeltaan ja koko poliittiselta järjestelmältä. Politiikka olisikin vain peliä; juuri sitähän kaikki politiikan vastustajat haluavat. Tällainen kikkailu kolahtaa lopulta soinilaisten omaan nilkkaan.