Lehtikuva/ Martti Kainulainen

”Päättäjät joutuvat palaamaan Keynesiin”

Julkisen sektorin taloudellinen merkitys kasvaa taantuman syvetessä, arvioi tutkija Jussi Ahokas Jyväskylän yliopistosta.

– Julkisen talouden työllistävä rooli nousee hyvin keskeiseksi, kun yksityinen sektori yskii. Julkisesta taloudesta muodostuu puskuri, joka pehmentää taloustaantuman vaikutuksia.

Ahokas kirjoittaa tuoreessa Kansantaloudellisessa aikakauskirjassa, että muuttuvassa globaalissa toimintaympäristössä julkisen talouden rooli kehityksen tasapainottajana kasvaa. Sen merkitys korostuu erityisesti massaluonteisten irtisanomisten koettelemilla alueilla.

Julkisten yhteisöjen maksamat palkat muodostavat noin 28 prosenttia kaikista palkoista. Lapissa niiden osuus on 39,5 prosenttia ja Kainuussa lähes yhtä suuri.

Uudellamaalla julkisten yhteisöjen palkat muodostavat noin 23 prosenttia kaikista palkoista.

ILMOITUS

Myös julkiset investoinnit ovat merkittävä tekijä alueiden kehittämisessä, Ahokas korostaa.

Vaatimatonta
elvytystä

Ahokkaan mukaan talouden elvytystoimet ovat toistaiseksi olleet varsin vaatimattomia, lähellä ei-mitään.

– Puheisiin valtion elvyttävästä budjetista pitää suhtautua hyvin varauksellisesti. Elvytyksestä voidaan puhua vasta kun satsaukset ovat miljardiluokkaa. Satojen miljoonien siirtely ei ole vielä mitään elvytystä.

Ahokkaan mukaan satsaaminen alueille olisi juuri nyt oikeaa elvytystä siellä, missä työllisyys heikkenee nopeiten. Panostukset julkisiin investointeihin taloudellisen aktiivisuuden lisäämiseksi ovat aina kotiinpäin.

Pitkäaikaisia heikon talouskehityksen alueita löytyy esimerkiksi Kainuusta ja Itä-Suomesta.

– Ne ovat alueita, joissa taloudellinen aktiivisuus on parin viime vuosikymmenen aikana vähentynyt.

Ahokkaan mukaan yksi syypää on aluepolitiikan muutos. Aluepolitiikalla ei enää pyritä teollistamaan maata, nyt keskitytään vain aktivointiin.

– Pelkillä osaamispanostuksilla on vaikea saada käännetyksi kehitystä.

Suunta
kääntyy

Nykyisen vallitsevan ajattelutavan mukaan valtion aktiivista teollistavaa roolia alueilla on pidetty suorastaan pahana. Kysymys on Ahokkaan mukaan politiikasta ja ideologiasta.

– Täystyöllisyyden tavoite, tasapainoinen talouskasvu ja vaikkapa tasaisempi tulonjako olisivat liitettävissä yhteen paketiksi, johon alueellinen tasavertaisuus sopisi erittäin hyvin.

Ahokkaan mukaan vielä 70-luvun loppuun ja 80-luvun alkuun asti vallitsi erilainen poliittinen hegemonia. Se näkyy hänen mukaansa alueiden kehityksessä.

– Tuotannon tukemista alueille ei olisi pitänyt lopettaa. Uudelleen aloittaminen vaatii nyt suurempia resursseja ja enemmän julkisen vallan toimenpiteitä.