Silmissäni mennyt -yleisötyöprojektin kolmen kuukauden mittainen työskentely ja harjoittelu huipentuivat kolmeen esitykseen Helsingin Kaupunginteatterin studio Elsassa.
Helsingin Kaupunginteatterin ikäihmisille järjestämän projektin keskiössä oli tanssi. Esityksen koreografia ja ohjaus ovat Hanna Brotheruksen ja musiikin on säveltänyt Antti Ikonen.
Kaikki kolme esitystä olivat loppuun myytyjä, studio Elsan ovilta kiemurteli jono, jossa odotettiin mahdollisia peruutuspaikkoja.
– Ihan uskomattomalta tuntuu, että näytökset ovat loppuunmyytyjä. Ei osannut odottaa oikein mitään, kun aloittelimme tätä projektia. Tässä mukana olo on tuntunut tosi mahtavalta, sanoo esityksissä tanssinut Brita Anjala.
Muistot liikkeinä
– Lähdettiin liikkeelle sillä tavalla, että alettiin muistella mitä lapsuudessa on tapahtunut. Sitten kirjoitettiin niitä paperille, niistä jutuista Hanna Brotheus rupesi pikkuhiljaa tekemään tätä. Ei sen enempää me kuin Hannakaan tiedetty, mihin tämä tähtää. Näitä vanhoja asioita ruvettiin ymppäämään yhteen. Meni kauan ennen kuin päästiin jollain lailla jyvälle siitä, mitä tässä tulee tapahtumaan, kertoo projektiin osallistunut Osmo Tuorila.
Useimmilla Silmissäni mennyt -esityksen 33 esiintyjästä ei ollut aikaisempaa kokemusta nykytanssista, ja monet olivat näyttämöllä ensimmäistä kertaa elämässään.
Sekä Anjala, että Tuorila lähtivät projektiin mukaan nähtyään asiasta kertovan ilmoituksen lehdessä.
– Tanssiminen on aina kiinnostanut minua, joten päätin lähteä mukaan. Hyvin on kroppa kestänyt, eivätkä paikat ole tulleet kipeiksi. Olen muutenkin liikunnallinen, harrastan sauvakävelyä, uin ja yritän pitää kuntoa yllä, Anjala toteaa.
Osmo Tuorilalle tanssi ei ollut uusi juttu, sillä hän kuuluu Helsingin Jyryn tanssiryhmä Lipstikkaan.
Toista tukien
Molemmat ovat olleet yllättyneitä siitä, kuinka isossa ryhmässä on puhallettu yhteen hiileen.
– Se meni niin, että minä autan sinua ja sinä autat minua ja yhdessä me onnistumme. Se on ollut meidän tunnuslauseenamme. Ilmeisesti tällainen yhteishenki tulee iän myötä. Oli aivan uusi kokemus, että näin isossa ryhmässä on tällainen yhteisöllisyys. Mutta olen ajatellut, että se varmaankin johtuu tästä meidän ihanasta Hannastamme, Brita Anjala sanoo.
– On tuntunut aivan uskomattomalta, että näin isossa ryhmässä ei synny mitään konflikteja. Kaikki ovat vain tukeneet toisiaan, Tuorila lisää.
Anjala ja Tuorila lähtisivät ehdottomasti mukaan uuteen projektiin, jos sellainen vain olisi tarjolla.
Silmissäni mennyt on osa laajempaa Helsingin Kaupunginteatterin yleisötyön kehittämisprojektia, jota on lokakuusta 2007 alkaen vetänyt yleisötyövastaava Mirja Neuvonen.
Yleisön pyynnöstä Silmissäni mennyt esitetään vielä kaksi kertaa studio Elsassa. Ylimääräiset näytännöt ovat ensi viikon keskiviikkona ja torstaina.