Anne-Maria Kuopio: Etanadynamiittia. Atena 2008. 194 sivua.
Usein on kovin työlästä lukea novellikokoelmia, sillä jokainen novelli vaatii oman sulatteluaikansa avautuakseen kunnolla. Toisinaan kirja saa levätä novellien välillä useita päiviä.
Näin ei kuitenkaan ole Anne-Maria Kuopion esikoisteoksen kanssa. Etanadynamiittia aiheuttaa lukijassaan helposti ahmimisreaktion. Viisi minuuttia novellien välissä ja kirja taas käteen.
Kuopio käy teoksessaan läpi koko elämänkaaren, mutta välttää ainaisesti toistuvat kliseet. Sekä onnistua, että epäonnistua voi niin monella tapaa. Etanadynamiittia herättää lukijassaan ymmärrystä ja myötätuntoa.
Tarinat läpi kirjan kulkevat ristikkäin, mutta pääasiallisesti tarinoiden kautta päädytään alusta loppuun – syntymästä kuolemaan. Edes kuolemasta Kuopio ei tee tavanomaista. Kuolemaan johtavaa prosessia seurataan luopujan roolista, ei kuolemaa tekevän.
Etanadynamiitissa oman osansa saavat lapsuus, nuoruus ja vanhuus, vainoharhat, kiusaaminen ja anteeksianto.
Kuristavimman tarinan Kuopio kertoo kolmevuotiaasta, joka jo on vastuussa vuoden vanhasta sisaruksestaan.
Tällä teoksella on selkeästi kirjallinenkin arvo. Anne-Maria Kuopion teksti on vahvaa ja miellyttävää lukea. Rytmikäs kirjoittaminen ja tyylien vaihtelu eivät tunnu tuottavan kirjailijalle tuskaa.
Suurimman hämmästyksen kuitenkin aiheuttaa se, että Kuopio kirjoittaa yhtä uskottavasti kaikista ikäkausista – puhetapaa myöten. Etenkin teini-iän kuvaaminen tekee syvän vaikutuksen. Kyseessähän on ikäkausi, jonka ilmaisullinen puoli muuttaa muotoaan sangen nopeasti. Tästä päätellen kirjailijalla on kyky kuunnella ja poimia vaikutteita hyvinkin laaja-alaisesti ympäristöstään.
Kaiken kaikkiaan Etanadynamiittia on kirjallinen herkku, nauttipa sen sitten pätkissä tai ahmaisten.