Michael Moynihan, Didrik Søderlind: Kaaoksen ruhtinaat – Mustan metallin messu. Suomentanut: Kai Latvalehto. WSOY 2008. 511 sivua.
Monet muistavat, kuinka 1990-luvun alkupuolella kohistiin saatananpalvonnasta, satanismista ja kirkkojen polttamisesta. Tuolloin asia sai niin suuret mittasuhteet, että jokainen mustiin pukeutuva tai raskaampaa musiikkia kuunteleva nuori oli lähes automaattisesti saatananpalvoja. Vanhemmat pelkäsivät lastensa puolesta ja medialla oli mitä pyörittää.
Michael Moynihanin ja Didrik Søderlindin Kaaoksen ruhtinaat – Mustan metallin messun ensimmäinen painos ilmestyi 1998, suurimman kohun hieman laskettua. Nyt julkaistu toinen ja päivitetty painos on ensimmäinen suomennettu laitos. Kirja ei pyri maalaamaan blackmetalisteista hirviöitä.
Kirjassa käydään läpi tunnetuimpien kirkonpolttajien ja blackmetalisti murhaajien elämänkaarta etsien yhteyttä sille mikä teot aiheutti. Muun muassa Varg Vikernesin tarina käydään hyvinkin tarkasti läpi. Norjalainen Vikernes lienee kirkonpolttajista ja vangituista blackmetalisteista tunnetuin.
Syitä teoille etsitään kiinnostuksesta muinaisiin Pohjoismaisiin jumaliin ja luonnonmytologiaan sekä viikinkeihin. Vaarana tällaisessa etsimisessä on se, että kaikki näistä asioista kiinnostuneet on helppo tuomita. Tässä tapauksessa siis varsin suuri osa Pohjoismaiden kansalaisista.
Vaikka teos käsittelee pääasiallisesti tapahtumia Norjassa, käydään siinä läpi myös muita tunnetuimpia blackmetaliin liitettyjä tapauksia. Näin myös Hyvinkään paloittelumurha saa oman käsittelynsä.
Jos saatananpalvojia edelleen tunnistettaisiin vain pukeutumisen perusteella, kuten 90-luvun alussa olisi Suomessakin varsin suuri osa teineistä juuri tällaisia.
Eräänlaisena tietokirjallisuutena Kaaoksen ruhtinaat – Mustan metallin messu toimii. Tärkeää on kuitenkin muistaa, kuten Jussi Ahlroth esipuheessa toteaa – musiikki ei aja ketään tappajaksi.