Jarmo Lintunen

Suomi satsaa nolon vähän naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisyyn

Suomi ei kerro Euroopan neuvostolle, kuinka paljon se panostaa naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisyyn.

Koskahan valtiovalta ottaa vastuun naisten turvallisuudesta? Tämä kysymys nousi esiin eduskunnassa järjestetyssä Kotirauha-seminaarissa. Se on osa Euroopan laajuista, Euroopan neuvoston organisoimaa kampanjaa naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisemiseksi.

– Meillä on hyviä suosituksia kunnille, mutta valtio on se, joka on vastuussa naisten suojelemisesta, huomautti Nytkiksen Tanja Auvinen.

– Tämän asian kirkas tajuaminen puuttuu.

Hän totesi myös, että resurssit puuttuvat.

– Kuntien suositusten kohdalla ei puhuta mitään rahasta, vaikka kaikki maksaa. Turvakodit maksavat.

ILMOITUS

Samaa kyseli Amnestyn Pia Puu Oksanen. Hän sanoi järjestöltään pyydetyn tapauksia osoittamaan, että Suomi ei ole kantanut vastuutaan kansalaisista.

– Juuri nyt olisi momentun valtiovallalle osoittaa, että se kantaa vastuunsa.

Raha kertoo
missä mennään

Raha kertoo yleisemminkin, missä mennään. Kun Norjan valtio budjetoi naisiin kohdistuvan väkivallan vastaiseen työhön 6,3 miljoonaa euroa täksi vuodeksi, Suomi ei ole edes kertonut omaa panostaan Euroopan neuvostolle, joka vertailee lukuja. Vuonna 2005 rahaa käytettiin Suomessa 250 000 euroa.

Saman verran rahaa tähän tarkoitukseen käytti 67 000 asukkaan Andorra ja vähän enemmän 400 000 asukkaan Malta.

Turvakotipaikkoja Suomessa on saman verran kuin kahden miljoonan asukkaan Sloveniassa.

– Suomessa turvakotipaikkoja ei ole ympäri maata. Tässä suhteessa veljesmaitamme ovat Azerbaitzan, Moldova ja Romania, sanoi eduskunnan työ- ja tasa-arvovaliokunnan varapuheenjohtaja Jukka Gustafsson (sd.).

Yhä enemmän
uhreja

Tasa-arvoasioista vastaava ministeri Stefan Wallin (r.) luetteli joukon naisiin kohdistunutta väkivaltaa ehkäisevistä toimista Suomessa, joita erityisesti tasa-arvo- ja naisjärjestöt ovat toteuttaneet. Hän kertasi myös Vanhasen hallitusten kansallisia ohjelmia ja lupasi uutta poikkihallinnollista ohjelmaa.

– Tehdyt toimet eivät kuitenkaan ole vielä tuottaneet tulosta. Naisiin kohdistuvan väkivallan yleisyys ei ole juurikaan muuttunut vajaassa kymmenessä vuodessa, hän kuitenkin joutui toteamaan.

– Poliisin tietoon tulleissa perheväkivaltarikoskissa on päinvastoin kasvua.

Uhreja oli vuonna 2007 kymmenen prosenttia enemmän kuin vuotta aiemmin.

Väkivallan
laaja kirjo

Englantilainen Euroopan neuvoston asiantuntijaryhmän puheenjohtaja Hilary Fisher korosti kokonaisvaltaista suhtautumista naisiin kohdistuvaan väkivaltaan. Perheväkivallan lisäksi hän mainitsi muun muassa sukupuolisen häirinnän, raiskaukset, pakkoavioliitot, naisten ympärileikkaukset ja niin sanotun kunniaväkivallan.

Fisher nosti usean kertaan esiin väkivallan sukupuolisidonnaisuuden. Naiset kokevat väkivaltaa esimerkiksi puolisoiltaan, koska ovat naisia.

– Väkivalta sukupuolisidonnaisuus tulee tunnistaa, hän sanoi.

Fisher esitteli Euroopan neuvoston suosituksia rakenteiden muuttamiseksi: lainsäädännön kehittämisen ohella pitää tuottaa tukipalveluja väkivallan uhreille, kasvattaa tietoisuutta ja tilastoida väkivaltaa.

Esimerkkiä
Itävallasta

Itävaltalainen asiantuntijaryhmän jäsen ja Wienin tukikeskuksen johtaja Rosa Logar esitteli kotimaansa eurooppalaisittain huipuksi arvioituja panostuksia naisväkivallan ehkäisyyn.

Itävallassa on 40 paikallista tukikeskusta, ympärivuorokautiset palvelevat puhelimet ja kattavat palvelut tarjoavat turvakodit. Myös poliisit on koulutettu jo 90-luvun alusta lähtien perheväkivaltatapauksiin ja he työskentelevät niissä parinaan naisjärjestöt.

Tukikeskukset työskentelevät epäbyrokraattisesti ja tukevat uhreja lähestymiskieltojen ja oikeusprosessien suhteen.

– Ne auttavat myös toimeentulon turvaamisessa. Työ on hyvin käytännöllistä, Logar sanoi.

– Tuki on keskitettyä. Uhrin ei tarvitse kiertää luukulta luukulle.