Jarmo Lintunen

Pamfletistin mielestä veronkiertoon voitaisiin puuttua nykyistä paljon tehokkaammin

Veroparatiiseihin pureutumalla saataisiin merkittävästi lisää rahoitusta julkisiin tarpeisiin ja samalla markkinatalous toimivammaksi, väittää eilen julkistetun pamfletin tekijä.

– Veroparatiisitalouden kasvu ajoittuu samaan aikaan, kun kansainvälisen talouden säätelyä on purettu. Se on kasvanut 1980-luvulta lähtien aika tasaisesti valtaviin mittasuhteisiin, sanoo akateemiseksi kansalaisaktivistiksi itsensä määrittelevä Matti Ylönen.

Hänen Liken into-sarjaan kuuluva pamflettinsa Veroparatiisit – 20 ratkaisua varjotalouteen julkistettiin Helsingissä maanantaina.

Veroparatiisiksi luokiteltavia alueita on maailmassa tällä hetkellä eri arvioiden mukaan 60–80. 1980-luvulla arviot liikkuivat noin 35:ssä, joten kasvu on ollut huimaa. Erään arvion mukaan veroparatiisien kätköissä olisi kaikkiaan 11,5 biljoonaa eli 11 500 miljardia dollaria.

Ylösen mukaan veroparatiiseille ei ole yksiselitteistä määritelmää, mutta yleisimmin käytetään OECD:n määritelmää, joka koostuu kolmesta tekijästä: alhainen tai nollaverotus, puutteellinen säätely sekä vahvat pankki- ja muut salaisuuslait. Ylönen nostaa kaksi jälkimmäistä erityisen tärkeiksi, koska kyse ei ole pelkästään alhaisesta verotuksesta, vaan ennen kaikkea läpinäkyvyyden puuttumisesta.

Rikkaimmat
hyötyvät

Rahoitusmarkkinakriisi tekee keskustelun veroparatiiseista entistä ajankohtaisemmaksi.

ILMOITUS

– Hyvin suuri osa hedge-rahastoista, jotka ovat olleet rahoitusmarkkinakriisin ytimessä, toimivat Cayman-saarilta, Bermudalta ja Bahamalta käsin. Kun kriisin jälkeen joudutaan käymään keskustelua maailmantalouden ja rahoitusmarkkinoiden säätelystä, tätä ei voida sivuuttaa, mikäli halutaan kestäviä ratkaisuja, Ylönen sanoo.

Myös huoli julkisen talouden rahoituksesta on Ylösen mielestä syy kohdistaa katseet veroparatiiseihin. Rahoitusta tarvittaisiin erityisesti ilmastonmuutoksen ehkäisyyn ja siihen sopeutumiseen, Suomessa myös eläkepommin varalle.

– Veroparatiisitalouden suitsiminen toisi paljon lisää rahoitusta, Ylönen huomauttaa.

Hänellä on suitsimiseen kuitenkin myös toinen peruste:

– Se auttaisi meitä saavuttamaan toimivat markkinat. Tällä hetkellä veroparatiiseja pystyvät käyttämään ensisijaisesti ne, joilla on jo paljon rahaa, isot globaalisti toimivat yritykset, eivät paikalliset leipomot tai keskituloiset, vaikka kynnys onkin viime vuosina madaltunut.

YK:sta
apua?

Ylönen esittää pamfletissaan toimintasuunnitelman veroparatiiseihin puuttumiseksi. Sen mukaan lyhyellä aikavälillä tulisi muun muassa lisätä harmaan talouden tutkimusta ja viranomaisresursseja, parantaa avoimuutta osakekaupassa, muuttaa tilintarkastussäännöksiä ja hillitä kansainvälistä verokilpailua esimerkiksi EU:n puitteissa.

Pitemmällä aikavälillä Ylönen ehdottaa perustettavaksi YK-järjestelmän osaksi verojärjestöä, jonka ohjenuorana olisi valtioiden veronkantokyvyn turvaaminen. YK-järjestelmän puitteissa voitaisiin Ylösen mukaan myös verottaa valuutansiirtoja veroparatiiseihin.

Hän esittää myös maailman kirjanpitostandardien suunnittelujärjestelmän perusteellista uudistamista ja kehitysmaiden sananvallan parantamista siinä.

Ylösen pamfletti on ensimmäinen veroparatiisiteemaa perusteellisesti käsittelevä suomenkielinen tietokirja.

Aihetta käsitellään perusteellisemmin tulevan perjantain Viikkolehdessä.