Jarmo Lintunen

Vaalien alla luin mielenkiintoisen kolumnin, jossa pohdittiin tulevia kunnallisvaaleja. En sitä siteeraa tässä enemmälti, mutta Vasemmistoliiton osalta kirjoituksen keskeinen viesti oli; puolueen erilaisia ei!-kantoja on vaikeaa ja raskasta omaksua, vaikka kannatusta Vasemmistoliiton politiikan perusteille omaisikin. Tämän suuntaista viestiä olen saanut monesta muustakin lähteestä kuin tästä yhdestä kirjoituksesta.

Kirjoittaja ei varmasti viitannut puolueen vaaliohjelmaan, jota ei ole rakennettu negaatioiden varaan. Päinvastoin; näiden kunnallisvaalien ohjelma oli varsin positiivinen ja pohjautui kansalaisten laajasti hyväksymille periaatteille. Vaaliohjelman sijasta kirjoittaja tarkoitti puolueen imagoa, jota rakentavat enemmän yksilöt kuin vaali- tai puolueohjelmat. Yksilöt ja heidän mielipiteensä näkyvät julkisuudessa, ja niiden perusteella suurelle yleisölle syntyy mielikuva koko porukasta.

Nykyistä puoluejohtoa on turha syyttää ei!-linjaisesta politiikasta. Mistä tai kenen sanomisista Vasemmistoliitto sitten saa kärsiä, kun ainakin osa äänestäjistä kokee puolueen imagon niin kielteisenä?

Yhden pienen vastauksen sain taannoin, kun presidentti Martti Ahtisaari sai Nobelin rauhanpalkinnon. Yhden Vasemmistoliiton kansanedustajan yksi kielteinen lausunto leimasi koko puolueen silloin ja siinä asiassa.

Ei näitä vaaleja tietenkään tähän lausuntoon hävitty, mutta ehkä sataan samanlaiseen, jotka lähes aina tulevat samalta suunnalta, vaikka eivät sentään samasta suusta.

ILMOITUS

Vasemmistoliiton keskeinen haaste onkin murtaa ei!-imago ja muuttaa se positiiviseksi, puolueen ohjelmia ja periaatteita vastaavaksi.

Politiikkaa kuvataan yhteisten asioiden hoitamiseksi. Sitä se tietenkin onkin, niin käytännössä kuin periaatteessa. Politiikan tekijöiden kannalta kyse on kuitenkin jostakin ihan muusta. Koska jokainen puolue kokee osaavansa ajaa yhteisiä asioita paremmin ja oikeudenmukaisemmin kuin muut, muuttuu politiikkaa kilpailuksi vallasta.

Pääsyä valtaan säätelevät äänestäjät, joihin vaikutetaan tehokkaimmin median kautta, journalistisella palstatilalla ja maksetulla markkinointiviestinnällä. Edellytyksenä menestykselle mediassa ja äänestäjien parissa on se, että puolueen viesti on oikein valittu ja uskottava, niin toimittajien kuin äänestäjien mielestä.

Hyvin toimiva puolue on sisäisesti moniarvoinen, keskusteleva ja sen oman demokratian tulee toimia kitkattomasti. Samaan aikaan menestyvän puolueen on syytä esiintyä julkisuudessa yhtenäisenä ja yksimielisenä, mikä edellyttää sitoutumista yhteisiin päätöksiin ja lojaalisuutta ylipäätään.

Se puolestaan lisää puolueen viestin uskottavuutta. Poliittinen sooloilu ja yhdessä tehtyjen päätösten sivuuttaminen sekä yksittäisen poliitikon oman edun tavoittelun nouseminen keskeisimmäksi motiiviksi taas rikkoo puolueen julkisuuskuvaa ja murentaa sen uskottavuutta.

Tämä on viimeinen Hyvä lukija -kirjoitukseni Kansan Uutisten päätoimittajana, urakan loppu häämöttää. Neljä ja puoli vuotta päätoimittajana on kulunut nopeasti, mutta ei sentään jälkiä jättämättä. Lehden kannalta vuosiin mahtui useita haasteellisia tilanteita.

Taloudellinen tilanne on ollut tiukka, kuten se on ollut Kansan Uutisissa jo vuosikymmenten ajan. Poliittiset äänenkannattajat hakevat edelleen paikkaansa muuttuvassa poliittisessa kulttuurissa ja mediakentässä. Kun sanomalehdet yleensäkin menettävät lukijoitaan, on poliittisten lehtien asema kaksin verroin vaikeampi.

Uskon kuitenkin Kansan Uutisten tulevaisuuteen. Mielestäni on entistä selvempää, että lehden tulevaisuus kulkee yhtä jalkaa Vasemmistoliiton menestyksen kanssa. Porvarihallituksen päätös siirtää kaikille poliittisille äänenkannattajille välttämätön lehdistötuki suoraan puolueille jaettavaksi viestintätueksi, on lehtien kannalta huono ratkaisu. Luotan kuitenkin siihen, että vasemmistoliittolaiset ymmärtävät jatkossakin oman lehden merkityksen ja turvaavat sen tulevaisuuden. Vasemmistoliitto tarvitsee yhden valtakunnallisen journalistisesti toimitetun sanomalehden verkkolehtineen.

Kiitän lukijoita vuosien varrella saamastani palautteesta. On tullut kritiikkiä, on tullut kiitoksia. Molemmat epäilemättä ansaittuja. Usein keskustelut lukijoiden kanssa ovat olleet työpäivän parasta antia. Kiitos siitä!