Turo Kuningas: Työkalupakki. WSOY 2008. 212 sivua.

Turo Kuninkaan esikoinen Työkalupakki on kannanotto miehenä olemisen puolesta. Hän lähestyy aihetta yhtälailla surkuhupaisasti kuin testosteronipilven keskeltä.

Kokonaisuudesta näkee selvästi, että Kuningas osaa kirjoittaa monessa tyylilajissa. Osassa hän onnistuu oikein hyvin, välillä teksti taas muuttuu äärimmäisen raskaaksi lukea.

Kuningas pureutuu monissa novelleissaan stereotypioihin ja keskittyy niiden kärjistämiseen. Oman osansa saavat kaikille tutut yleistykset siitä, miten missäkin maassa eletään, ja millaisia ihmiset ovat muualla. Tarkimpia kuvia Kuningas kuitenkin piirtää ihmistyypeistä, niistä joilla menee nuorena lujaa ja sitten vain lakkaa menemästä.

Työkalupakki on selkeästi havaintoja ihmisyydestä esittelevä kirja, vaikka vahvin terä häviääkin hormonihuuman alle. Pienissä erissä ja mietiskellen luettaessa kirja tarjoaa välillä syvähköjäkin analyysejä ihmisenä olemisesta.

Läpi kirjan Kuningas kuljettaa tarinoita siitä minkälaiset ihmiset missäkin tilanteissa lippalakkiin tarttuvat. Teoksen hauskimmat ja hersyvimmät kertomukset koskettavatkin näitä oppitunteja lippiksen käyttöön. Hauskinta tästä luonnollisesti tekee se, että kirjailijan teoriat peilaavat todellisuutta. Jokainen pystyy toteamaan, että juuri noinhan se menee. Toki Kuningas kärjistää asioita voimakkaasti, mutta kuitenkin samaistettavasti.

Muutoin teos ihan piristävä vastateos naisenergia opuksille. Työkalupakki pysyy lopulta kuitenkin lähinnä uhon tasolla ja varsinainen syvyys jää saavuttamatta. Mitään hämmentävän uutta se ei tuo esille. Poikkeuksena kuitenkin pääosin miesten harrastamat urheilulajit, jotka saavat aivan uudenlaisen näkökulman.