Lehtikuva/ BEAWIHARTA

Nälkä ja äärimmäinen köyhyys voitaisiin lopettaa murto-osalla pankkituesta

Jos toiselta menee viimeistä edellinen miljoona ja toiselta viimeinen ropo, kumman tilanne on surkeampi?

Maailman rahoituskriisi ei ollut vielä edes kunnolla alkanut levitä Yhdysvalloista Eurooppaan, kun YK:n pääsihteeri Ban Ki Moon varoitti syyskuussa YK:n yleiskokouksen avajaisissa, että talouden synkkenevistä näkymistä eivät ketkään muut kärsi niin kuin köyhistä köyhimmät.

Tuon puheen jälkeen Yhdysvallat on rakentanut 700 miljardin dollarin (510 miljardia euroa) paketin pankkiensa pelastamiseksi. Saksassa käytetään pankkien pääomittamiseen 80 miljardia euroa ja pankkien välisiä lainoja voidaan taata 400 miljardiin euroon asti. Ranskassa vastaavat luvut ovat 40 miljardia ja 320 miljardia euroa. Britannia käyttää kolmen suuren pankin pelastamiseen 50 miljardia euroa. Pienemmät maat ovat pienemmillä summilla samoilla linjoilla.

Mitä Ban sitten pyysi? Hän pyysi maailman mailta 72 miljardia dollaria vuosittaista rahoitusta, jotta voitaisiin saavuttaa YK:n ns. millennium-tavoitteet eli äärimmäisen köyhyyden ja nälän puolittaminen vuoteen 2015 mennessä.

Ban tietää, että nykytilanteessa tavoitteet karkaavat yhä kauemmaksi. Kehitysmaiden ja köyhien auttaminen on pankkikriisin myötä pudonnut monta pykälää vauraiden teollisuusmaiden tärkeysjärjestyksessä, jossa se ei ennenkään ollut kärjessä.

Nälkä pois
30 miljardilla

YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO laskee, että 30 miljardin dollarin vuosittaisella panostuksella voitaisiin maailmasta poistaa nälkä. Yhdysvaltain pankkitukeen varaamalla rahalla pystyttäisiin siis tarjoamaan ihmiskunnalle 23 nälätöntä vuotta eli vuoteen 2031 saakka.

ILMOITUS

Nälän ja aliravitsemuksen vähentäminen kärsi takaiskuja jo ennen pankkikriisiäkin. Runsaan vuoden kuluessa monien keskeisten elintarvikkeiden maailmanmarkkinahinnat ovat nousseet puolitoista- tai jopa kaksinkertaisiksi. Tilanne aiheutti viime keväänä ruokamellakoita useissa kehitysmaissa.

Ruuan kallistumisen tärkeimpinä syinä on pidetty keinottelua, korkeaa öljynhintaa ja peltoalan siirtymistä biopolttoaineiden viljelyyn. Pitemmällä tähtäimellä on kyse myös kehitysmaille pakotetusta markkinaopista, joka on monessa maassa tehnyt oman ruuantuotannon kannattamattomaksi.

Vauraan teollisuusmaan sisälläkin köyhät kärsivät. Yhdysvalloissa on subprime-kriisi vienyt viime talvesta lähtien monilta asunnon ja elinikäiset säästöt. Köyhyysrajan alapuolella on 35 miljoonaa runsaasta 300 miljoonasta amerikkalaisesta. Lisäksi 50 miljoonaa on lähellä putoamisrajaa. Valtion ruokakuponkeja saa nyt 28 miljoonaa amerikkalaista.

Pakolaiset
myös häviäjiä

Myös maailman pakolaisten saama apu uhkaa vähetä talouskriisin takia. Pakolaisten määrä väheni vuosituhannen alussa viiden vuoden ajan, mutta on nyt kaksi vuotta ollut taas nousussa. YK:n pakolaisjärjestön UNHCR:n kriteerien mukaisia pakolaisia oli viime vuoden lopussa 11,4 miljoonaa. Lisäksi 26 miljoonaa on joutunut pakenemaan kotiseudultaan oman maansa rajojen sisällä.

Pankkituen rinnalla UNHCR:n käyttämät rahat ovat suolapähkinöitä. Tälle vuodelle hätäapuun odotetaan kuluvan 150 miljoonaa dollaria. Esimerkiksi Italia on varannut pankkitukeen 20 miljardia euroa, mikä on lähes 185 kertaa suurempi summa.

UNHCR:n pääjohtaja Antonio Guterres sanoi viime viikolla, että kilpailu niukoista resursseista on tullut yhä tärkeämmäksi väkivaltaa ruokkivaksi tekijäksi. Väkivalta ja konfliktit ajavat ihmisiä kodeistaan, mutta niin tekevät myös ruokakriisi sekä ilmaston lämpenemisen aiheuttama ympäristön huononeminen.

Ilmastonmuutos aiheuttaa pakolaisuutta mm. nostamalla merenpintaa, lisäämällä sään ääri-ilmiöitä, aiheuttamalla tautiepidemioita sekä pilaamalla maatalousmaata ja makean veden lähteitä.

Rahoituskriisistä uhkaa tulla uusi syy tai tekosyy vesittää ilmastonmuutoksen hillintään tähtääviä toimia. Euroopan unionin ilmasto- ja energiapaketti on ajautunut vaikeuksiin. Yhdysvaltain odotettiin lähtevän mukaan hiilidioksidipäästöjen suitsimiseen, valittiinpa seuraavaksi presidentiksi sitten John McCain tai Barack Obama. Nyt voi olla, ettei kongressi suostu mihinkään kasvua hidastaviin tai energianhintoja korottaviin toimiin, valittiinpa presidentiksi kumpi tahansa.

Aids-rokotekin
kriisin jalkoihin?

Samat kuviot toistuvat myös hätä- ja katastrofiavussa. Avustusjärjestöjen saamat rahat putosivat jyrkästi sekä 1970- että 1990-lukujen taloustaantumien aikana. Järjestöt pelkäävät, että samoin käy nytkin.

Todellinen tilanne näkyy vasta muutaman kuukauden kuluttua, sillä tällä hetkellä järjestöt käyttävät vielä aiemmin kerättyjä rahoja. Pankkikriisin pelätään vähentävän sekä valtioiden että yksityishenkilöiden antamia lahjoituksia, ja siitä onkin jo näkynyt merkkejä.

Samalla kun talouskriisi vähentää hätäavun rahoitusta, se lisää sen tarvetta. Hätäavun varaan voi ajaa ruuan hinnan kallistuminen tavoittamattomiin sekä työtilaisuuksien väheneminen. Teollisuusmaat vähentävät investointeja kehitysmaihin ja supistavat tuontia köyhistä maista.

Äskettäin Etelä-Afrikassa kokoontuneet maailman aids-tutkijat pelkäävät, että pankkikriisi kuristaa jo lupaavalta näyttäneen hankkeen aids-rokotteen kehittämiseksi.

Edellä mainitut esimerkit eivät tarkoita sitä, että olisi syytä vähätellä pankkikriisin vakavuutta – tuskinpa rahoitusjärjestelmän romahtaminen erityisesti auttaisi maailman köyhiä. Mutta rahoituskriisin edessä hallitukset ovat osoittaneet sekä päättäväisyyttä että harvinaista kykyä yhteistyöhön. Miksi samoja ominaisuuksia ei voisi käyttää sellaisten globaaliongelmien ratkaisemiseen, joihin riittäisivät pienemmätkin rahat?

On vaikea kuvitella maailmaa, jossa pankit olisivat romahtaneet. Mutta valitettavasti on vaikea myös kuvitella maailmaa, jossa ei olisi nälkää ja äärimmäistä köyhyyttä.