Jarmo Lintunen

Vasemmistonuorten puheenjohtaja Jussi Saramo:

Nuorison kasvanut kiinnostus politiikkaan on jo näkynyt jonkin aikaa vasemmistolaisissa nuoriso- ja kansalaisjärjestöissä, Vasemmistonuorten puheenjohtaja Jussi Saramo sanoo.

Hänen mukaansa nuorisoa on tullut mukaan toimintaan innokkaana.

– Nuoret haluavat tehdä jotain enemmän kuin vain äänestää.

Kokemuksensa perusteella Saramo ei ihmettele, että nuoriso suhtautuu Nuorisobarometrin mukaan kriittisesti äänestys- ja vaalidemokratiaan. Kyse ei välttämättä ole järjestelmästä vaan siitä, miltä se näyttää ja miten siinä toimitaan.

– Kun katsoo televisiosta esimerkiksi keski-ikäisten puoluejohtajien varovaisia vaalikeskusteluita, niin ei voi muuta kuin haukotella. Monella tulee mieleen, että tuollaistako se on, että kiistellään siitä, kenen hallitus otti mitkäkin sentit pois ja kuka ne sitten sai takaisin. Se näyttää vaihtoehdottomalta poliittiselta näpertelyltä. Ei siis ihme, ettei se kiinnosta nuorisoa, tai että se ei riitä politiikan sisällöksi.

ILMOITUS

– Politiikan julkisuuskuva on tylsä. Vaihtoehtoja ei näytä juuri olevan. Se vie uskottavuutta siitä, että politiikalla saadaan mitään aikaan.

Arvoliberaali vasemmisto
kiinnostaa nuorisoa

– Pitäisi tarjota todellisia vaihtoehtoja. Pitäisi olla utopioita – onko se liian uskalias sana? Isot puolueet puhuvat kyllä unelmista ja toivosta, mutta ne eivät oikein sanoina vakuuta. Pitäisi kyetä visioimaan vähän suurempia kokonaisuuksia vaihtoehdoiksi.

Saramon mukaan Vasemmistonuorten toiminta on ollut jo pitkään sillä tavalla vaihtoehtoista politiikkaan osallistumista, että vain alle puolet siitä kanavoituu jollakin tavalla Vasemmistoliittoon. Nuorten toiminta organisoituu monenlaisiksi konkreettisiksi paikallisiksi hankkeiksi, joilla parannetaan olosuhteita ja otetaan kantaa polttaviin ajankohtaisiin asioihin.

– Vasemmistolaiselle punavihreälle vaihtoehdolle on ollut kova tilaus. Pieni osa nuorisosta on kyllä kiinnostunut kokoomuslaisesta toiminnasta, mutta paljon suurempi kiinnostus näyttää olevan punavihreiden vasemmistolaisten arvoliberaalia toimintaa kohtaan.

Nuorison jyrkkä jakaantuminen politiikasta kiinnostuneisiin ja siitä kiinnostumattomiin on Saramoa huolestuttava piirre. Hän kysyy sen perään, olisiko edellisten sukupolvien asenteilla siihen jotain syy-yhteyttä.

Asian korjaamiseksi Saramo ehdottaa, että politiikasta puhuminen ja siitä keskustelun vieminen takaisin kouluihin olisi asennekasvatuksessa tärkeää.

Saramo sanoo, että politiikalle on tehtävä tietty kunnianpalautus kouluissa.

– Kun olen kiertänyt politiikasta keskustelevissa paneeleissa kouluissa, olen hämmästynyt siitä vilpittömästä kiinnostuksesta ja innostuksesta politiikkaan kohtaan, joka niissä tilaisuuksissa välittyy. Kouluissa tarvitaan myös aatteellista keskustelua.