Roskapankkipaketin korjattu versio tänään Yhdysvaltain edustajainhuoneeseen

Roskapankkipaketti yritetään myydä edustajainhuoneelle parilla muutoksella, jotka hyödyttävät lähinnä hyvin toimeentulevaa keskiluokkaa.

Yhdysvaltain kongressin ylempi kamari eli senaatti hyväksyi torstain vastaisena yönä Suomen aikaa 700 miljardin dollarin suunnitelman roskapankin perustamisesta. Finanssikriisin ratkaisemiseksi laadittu suunnitelma meni läpi selvin numeroin, 74–25. Hyväksymiseen olisi riittänyt jo 60 senaattoria.

Alemman kamarin eli edustajainhuoneen odotetaan äänestävän paketista perjantai-iltana. Edustajainhuone kaatoi suunnitelman ensimmäisen version maanantaina.

Uusitulla suunnitelmalla on sekä presidentti George W. Bushin että kummankin presidenttiehdokkaan, demokraattien Barack Obaman ja republikaanien John McCainin tuki.

Paketin läpimenoa ei pidetä varmana, vaikka se edellyttäisi vain 12 edustajan muuttavan mieltään. Maanantaina esitys kaatui äänin 228–205.

Senaattoreilla on kuuden vuoden toimikausi, joten heistä vain kolmasosalla on paikka katkolla marraskuun vaaleissa. Edustajainhuoneen jäsenten toimikausi on vain kaksivuotinen, joten kaikki paikat ovat täytettävinä marraskuussa.

ILMOITUS

Edustajat yrittävät nyt arvailla äänestäjiensä mielialoja. Painaako enemmän epäily roskapankkia kohtaan vai pelko rahoitusjärjestelmän romahtamisesta?

Talletussuojaa ja
verohelpotuksia

Lakiesitys antaisi valtuudet siirtää enintään 700 miljardin dollarin (500 miljardin euron) edestä pankkien ongelmaluottoja valtion omaisuudenhoitoyhtiöön eli ns. roskapankkiin. Vastineeksi valtio saa äänivallattomia osakkeita, jotka se aikojen parantuessa voisi myydä pankeille takaisin.

Maanantaina kaatuneeseen pakettiin on tehty kaksi merkittävää muutosta. Toinen niistä nostaisi valtion takaaman talletussuojan ylärajan 100 000 dollarista 250 000 dollariin. Kyseessä on raha, jonka yhteiskunta korvaa säästäjälle, jos hänen pankkinsa kaatuu.

Alkuperäiseen esitykseen on myös lisätty 100 miljardin dollarin verohelpotukset keskituloisille kansalaisille, vaikeuksissa oleville pienyrityksille sekä uusiutuvaa energiaa kehittäville yrittäjille.

Kumpikin olennaisista muutoksista tekee paketin helpommin nieltäväksi hyvätuloiselle keskiluokalle. Tarjottujen verohelpotusten esimerkiksi lasketaan koskettavan 20 miljoonaa keskituloista amerikkalaista.

Republikaanien
taivuttelussa pääpaino

Muutokset miellyttänevät kummankin suurpuolueen keskituloisia kannattajia, mutta niiden painopiste on republikaanien taivuttelemisessa.

Maanantain äänestyksessä edustajainhuoneen demokraatit olisivat hyväksyneet roskapankkipaketin äänin 140–95. Republikaaneista sen sijaan selvä enemmistö oli vastaan luvuin 133–65.

Viime viikonloppuna tehtyjen gallupien mukaan demokraattien ja republikaanien huolenaiheet painottuvat selvästi eri tavoin.

Demokraateista useampi epäilee, että rahoituskriisin syylliset pääsevät kuin koira veräjästä. Samoin selvä enemmistö heistä pelkää, että lakipaketti ei tee tarpeeksi niiden asuntovelallisten hyväksi, jotka ovat vaarassa menettää kotinsa.

Republikaanien äänestäjien keskuudessa taas tärkein huolenaihe on se, että rahoituspaketin pelätään maksavan liikaa veronmaksajille. Monet pelkäävät myös, että hallitus sekaantuu liikaa rahoitusmarkkinoiden asioihin.

Demokraattien huolia vastaan tultiin alkuperäisessä esityksessä siten, että tukea saavien pankkien johtajille tulee palkkakatto ja ns. kultaiset kädenpuristukset ovat kiellettyjä. Korjattuun versioon tehdyt lisäykset ovat rahallisesti kokonaisuuteen nähden melko pieniä: esim. kahdeksan miljardia dollaria luonnonkatastrofien (kuten hurrikaanien Gustavin ja Iken) uhrien verohelpotuksiin.

Tihkumisteoriaa
vastaan

Vastaan äänestäneistä demokraattien kansanedustajista suunnilleen puolet kuuluu ns. Blue Dog -demokraatteihin eli finanssipoliittisesti konservatiiveihin. Heitä huolestuttaa erityisesti se, miten paketti rahoitetaan. Roskapankkipaketin arvioidaan tuovan jokaista amerikkalaista kohti 2 300 dollaria lisää valtionvelkaan, joka Bushin kaudella on jo ennestään paisunut valtavaksi.

Toinen puoli vastustajista lähtee kritiikissään ns. vasemmalta. He eivät epäile, etteikö rahoitusjärjestelmä olisi vakavassa kriisissä, mutta he pitävät ehdotettuja keinoja väärinä. Heidän mukaansa rahoituspaketti voi pelastaa ”Wall Streetin” (rahamaailman), mutta ei ”Main Streetiä” (tavallisia amerikkalaisia).

Tunnettu kriittinen taloustieteilijä Joseph Stiglitz kirjoittaa, että koko paketti rakentuu virheelliseksi osoittautuneelle teorialle, jossa varakkaille annettujen etuuksien oletetaan lopulta ”tihkuvan” hyvinvointia myös vähäosaisemmille.

Stiglitz pelkää myös, että virheellisistä lähtökohdista tehty paketti ei riitä rahoituskriisin ratkaisemiseen, vaan pankit ovat pian taas lakki kourassa hallituksen pakeilla.