Tällä viikolla 24 vuotta täyttävä norjalainen Magnus Carlsen antoi itselleen mukavan ennakkolahjan Venäjällä, Sotšissa. Hän säilytti maailmanmestaruutensa sunnuntaina päättyneessä ottelussa Vishy Anandia vastaan luvuin 6,5–4,5.
Marraskuun seitsemäntenä alkanut ottelu oli huomattavasti tasaisempi kuin edellinen MM-kamppailu Intian Chennaissa, jossa Anand tuntui aristelevan nuorta vastustajaansa. Carlsenin suoritus oli riittävä, muttei suurenmoinen kuten hän totesikin 11. ottelun jälkeisessä pressitilaisuudessa.
Ottelun ensimmäinen peli oli tarkkaa ja vähän tunnustelevaa šakkia. Anand loi valkeilla painetta, mutta ilman riskejä, tuloksena tasapeli. Toinen peli oli espanjalaista avausta ja keskipeliin päädyttiin asemassa, jossa valkoisilla pelanneen Carlsenin pieni etu näytti riittämättömältä voittoon. Asema näytti rauhalliselta, mutta nämä pelaajat luovat kuivasta kosteaa ja joskus ihan vedestä viiniäkin: Carlsen kehitti siirrosta 13 asemaansa radikaalisti tuomalla a1 -torninsa a3:n kautta kuningassivustalle ja kohta mustan asema oli vaikea. Anandin vaaran vaisto katosi hetkeksi ja Carlsen voitti. Anand totesikin haastattelussa ”hermojensa pettäneen tärkeissä paikoissa”.
Kamalia virheitä huipullakin
Ottelun onneksi Anand tasoitti tilanteen kolmannessa pelissä, joka oli alusta asti hallittu esitys. Avauksen kautta saatu asemaetu realisoitui kauniiksi, loogiseksi voitoksi maailmanmestarista.
Se oli Anandin ehdottomasti paras suoritus ottelussa, kuten olisi voinut olla myös kuudes peli, jossa taas berliiniläisittäin (espanjalaisen avauksen muunnelma) puolustautunut Anand piti asemaa tasaisena Carlsenin prässätessä. Tämän hetken elo-kakkonen Fabiano Caruana totesikin ottelusta netissä: ”kamalia virheitä”. Niitä sattuu, huipullakin. Yleensä viimeisen virheen tekijä häviää.
Tässä oli kyseessä kaksoisvirhe, jossa nuori norjalainen teki itselleen harvinaisen laskuvirheen, jonka ”avulla”’ Anand olisi voittanut kaksi sotilasta ja todennäköisesti koko pelin. Kupletin juoni oli sinänsä tyly, että Anand ei käyttänyt tilaisuuttaan ja meni loppujen lopuksi häviämään pelin. Puolessa välin ottelua Carlsen johti pistein 3,5-2,5.
Tasaista vääntöä Carlsenin tahdissa
Ottelun seitsemännessä pelissä (taas sitä Berliiniä) Anand ratkaisi ongelmansa uhraamalla upseerin kahteen sotilaaseen saavuttaen tasapelin. Tuloksena hyvä, mutta ottelutilanteeseen nähden outo, tapa hankkia tasuri mustilla. Kahdeksannessa pelissä Anand pääsi korkkaamaan lievän avausyllätyksen, mutta maailmanmestari puolustautui tarkasti eikä Anand löytänyt kriitisimpiä jatkoja joten… taas tasan.
Ottelun kahdeksas peli kuvaa hyvin koko MM–ottelua. Anand prässäsi valkeilla Carlsenia, mutta tällä on käsittämätön vaaran ennakoimisen taito ja kyky imeä asemasta turhat epäselvyydet.
Ei ihme että Anand vaikutti vähän turhautuneelta ja voimattomalta ottelun loppua kohti. Harrastajan (minun) näkemys asiasta on yhä ”Carlsenin pelko” ja hänen kykyjensä yliarviointi. Tuntui kuin Anand olisi yrittänyt ratkaista šakkitehtävää nimeltä Carlsen ja pelasikin sen mukaan; jopa enemmän carlsen- kuin anandmaisesti. Anand totesikin pressitilaisuudessa: ”Hermoni pettivät, en ollut hereillä pelin kriittisillä hetkillä.”
Maailmanmestaruutensa säilyttänyt Carlsen vaikutti helpottuneen onnelliselta 11. pelin jälkeisessä lehdistötilaisuudessa. Itse pelissä Anand teki ehkä uransa pahimman asemallisen virheen asemallisella laadunuhrauksella, joka johti häviöön.
”Tein tarvittavan, eikä pelini ollut parasta mahdollista, mutta se riitti”, totesi maailmanmesteri.
Ehkä tuo toteamus on kuva nykyšakista: tehot ja kestävyys ratkaisevat.