YK on viime vuodet etsinyt aktiivisesti kumppanuutta yritysten kanssa. Tuoreen tutkimuksen mukaan suuryritykset ovat saaneet liikaakin jalansijaa 70-vuotiaassa maailmanjärjestössä.
Riippumaton tutkimuslaitos Global Policy Forum (GPF) seuraa, miten hyvin YK toteuttaa omia periaatteitaan. Sen mukaan YK:n toimintaa leimaa nyt valtioiden välisistä ristiriidoista aiheutuva toimintakyvyttömyys ja kasvava nojautuminen yritysvetoisiin ratkaisuihin globaaleissa ongelmissa.
GPF:n hälyttävänä pitämä kehityssuunta näkyy YK:n rahoituksessa kaikilla tasoilla avustusohjelmista alajärjestöihin.
Maailmanlaajuiset ongelmat paisuvat, ja YK:n mahdollisuudet ratkoa niitä kutistuvat, tutkimus arvioi. YK:n rahoituksesta yhä suurempi osa tulee korvamerkittynä, ja järjestön riippuvuus yrityssektorista kasvaa. Samaan aikaan varainhankintaa ja päätöksentekoa ulkoistetaan kumppaneille.
Jäsenten rahoitus ei riitä
Ongelmat juontuvat siitä, että YK:n jäsenvaltiot eivät turvaa sille riittävää ja luotettavaa rahoitusta, sanoo GPF:n johtaja Jens Martens.
Hänen mukaansa Yhdysvaltain johtamat länsimaat ovat vuosia halunneet pitää YK:n menojen kasvun nollassa. Se on lisännyt riippuvuutta vapaaehtoisesta tuesta ja tilapäisistä kumppanuuksista yrityssektorin kanssa.
Vuonna 1975 suuryritysten toimintaa valvomaan perustettu YK:n ylikansallisten yritysten keskus lakkautettiin 1992. Maailmanlaajuisten pelisääntöjen laatiminen yrityksille kaatui liike-elämän vahvaan vastustukseen.
GPF:n mukaan yritykset ovat viime vuosina päässeet hallitusten ja YK:n kumppaneiksi moniin hankkeisiin vakuuttamalla vastuullisuuttaan ympäristö-, ihmisoikeus- ja sosiaalikysymyksissä.
Halvalla isoja hyötyjä
YK:n pääsihteeri Ban Ki-moon ja alajärjestöjen johtajat puhuvat yritysyhteistyön puolesta. Rahan hankkimisen ohella heitä ohjaa käsitys, että vaikutusvaltaisten yritysten kumppanuus on välttämätöntä YK:n uskottavuudelle, Martens sanoo.
– He myyvät YK:n halvalla. Yrityksille koituvat kulut jäävät verrattain pieniksi, mutta ne voivat hyötyä suuresti, hän jatkaa. Yritykset saavat YK:sta merkittävää imagohyötyä, näkyvyyttä ja suoran pääsyn maailman päättäjien puheille.
– Mutta mitä tästä seuraa YK:n maineelle ja puolueettomuudelle? Martens kysyy. Hänen mukaansa kaikkien yritysten toiminta ja maine eivät ole ristiriidattomia.
YK-lähteiden mukaan maailmanjärjestö kääntyy nykyisin poikkeuksetta yritysten puoleen rahoitustarpeissaan. Ja rahanreikiä riittää: järjestön pitäisi muun muassa kaapia kokoon vuosittain sata miljardia dollaria, joka on luvattu kehitysmaille ilmastonmuutoksen vaikutuksiin sopeutumiseen.
Murusia asemenoista
YK:n yritysyhteistyön välineenä toimivaan Global Compact -hankkeeseen on saatu mukaan yli 8 000 yritystä 162 maasta. GPF muistuttaa, että Global Compactin oli tarkoitus herkistää yrityksiä kehityskysymyksille, mutta käytännössä se toimii myös yritysten etujen ajajana YK:ssa.
YK:n koko vuotuinen rahoitus on noin 40 miljardia dollaria (dollari on 0,89 euroa).
– Se voi kuulostaa paljolta, mutta summa on pienempi kuin New Yorkin kaupungin budjetti, alle neljännes Euroopan unionin budjetista ja 2,3 prosenttia maailman sotilasmenoista, Martens sanoo.
GPF:n tutkija Barbara Adams valittaa, että YK:n jäsenmaat toimivat ristiriitaisesti. Ne vaativat YK:lta entistä johdonmukaisempaa kehityspolitiikkaa, mutta korvamerkitsevät yhä suuremman osan tuestaan, mikä sirpaloi toimintaa entisestään.
Ajatus, että liittoutuminen taloudellisten mahtitekijöiden kanssa on välttämätöntä YK:n uskottavuudelle, heikentää demokraatista hallintoa ja laajojen kansalaispiirien tukea. Liitto vahvojen kanssa ei aja heikkojen asiaa, Adams sanoo.