Keväällä 2013 Hollannissa puhkesi laaja tuhkarokkoepidemia, joka kesti vajaan vuoden. Epidemian aikana sairastui yli 2 600 ihmistä, lähes 200 joutui vakavan infektion takia sairaalaan ja yksi nuori tyttö kuoli.
Hollannissa Euroopan tautikeskuksen (ECDC) kautta kenttäepidemiologian koulutusvirassa tuohon aikaan työskennellyt THL:n erikoistutkija Jussi Sane kirjoittaa THL:n blogissa ettei epidemia ollut yllätys. Hollannin halki ulottuvan ”raamattuvyöhykkeen” kylissä ja kaupungeissa asuu noin 250 000 reformoiduksi kutsuttuja ortodoksiprotestantteja, joiden elämäntapaan kuuluu tiukka uskonnollisuus. Rokotteita he ovat vastustaneet jo 1800-luvulla, jolloin isorokkorokotukset aloitettiin.
Ihmisen ei tule puuttua
Nykyään ryhmän rokotuskattavuus on Sanen mukaan keskimäärin 60 prosenttia, mutta on alueita ja kouluja, joissa kattavuus on vain 15 prosenttia. Rokotteiden vastustaminen perustuu käsitykseen, että ihmisen ei tule puuttua Jumalan määrittämään elämänkulkuun, johon voi kuulua myös tuhkarokkoon sairastuminen.
Sane kirjoittaa, että epidemia oli täysin odotettavissa ja niitä on ”raamattuvyöhykkeellä” puhjennut ennenkin. Tuhkarokko leviää helposti rokottamattomien ryhmien muodostamissa ’taskuissa’, joissa lähes olematon laumaimmuniteetti ei suojaa rokottamattomia. Myös vihurirokko ja polio ovat viimeisten vuosikymmenten aikana aiheuttaneet epidemioita reformoitujen joukossa.
Sanen mukaan epidemian välttämiseksi tuhkarokon rokotuskattavuuden on oltava vähintään noin 95 prosenttia.
Tällä hetkellä Hollannin viranomaiset ovat huolissaan polion leviämisestä sisällissodan raunioittamasta Syyriasta Hollannin rokottamattomille alueille.