Pintaa syvemmältä
Sveitsin Lausannessa käydyt neuvottelut Iranin ydinkapasiteetin rajoittamisesta ja maahan kohdistuneiden talouspakotteiden poistamisesta eivät johtaneet tulokseen määräaikaan eli maaliskuun loppuun mennessä. Toiveista päästä alustavaan sopimukseen ei kuitenkaan luovuttu. Lopullinen sopimus on tarkoitus saada aikaan kesäkuussa.
Neuvotteluja Iranin kanssa ovat käyneet viisi YK:n turvallisuusneuvoston pysyvää jäsentä ja Saksa. Taustalla esiintyy kuitenkin aktiivisesti Israel, joka ei soisi sopimuksen syntyvän.
Netanjahu on pyrkinyt sabotoimaan liennytystä Iranin kanssa.
Yhdysvaltain senaatin republikaanisista jäsenistä valtaosa on mukana Iranin parlamentille lähetetyssä kirjeessä, jonka mukaan Iranin ei kannata solmia mitään sopimusta Yhdysvaltain kanssa, koska seuraava Yhdysvaltain hallitus kuitenkin purkaa sen. Jos tämä otetaan vakavasti, se ilmeisesti merkitsee, että minkään maan ei kannata solmia mitään sopimuksia Yhdysvaltain kanssa. Jos Iranin kanssa ei haluta sopia, vaihtoehdoksi lähinnä jää sen hallituksen kaataminen.
Iranin parlamentissa tätä kirjettä ei ole otettu vakavasti. Morch Sedegh, parlamentin ainoa juutalainen jäsen, pitää sitä hämmästyttävän typeränä – lähettäjillä ei ole edes alkeellista käsitystä kansainvälisistä sopimuksista ja laeista, eivätkä he ilmeisesti tunne edes omaa perustuslakiaan. Hän pitää Israelin pääministeriä Benjamin Netanjahua Iranin vastaisen kampanjan johtajana, joka sopivasti ennen maansa parlamentinvaaleja sai pitää vaalipuheen Yhdysvaltain kongressissa.
Sedegh ei suo Netanjahulle oikeutta puhua maailman kaikkien juutalaisten nimissä. Iranissa juutalaiset ovat eläneet turvallisesti, myös niinä aikoina – esimerkiksi keskiajalla ja toisen maailmansodan aikana – jolloin juutalaisten olot Euroopassa olivat turvattomat. Iranin synagogat ovat maailman turvallisimmat.
Netanjahun tärkeimpänä tavoitteena on vuosikymmenien ajan ollut pitää Yhdysvaltojen ja Iranin suhteet mahdollisimman huonoina. Kun Bill Clintonin hallitus ja Iranin vastavalittu presidentti Mohammad Khatami vuonna 1997 näyttivät olevan lieventämässä maiden välistä jännitystä, Netanjahu hermostui ja ryhtyi parhaansa mukaan sabotoimaan tätä kehitystä. Hän ryhtyi muun muassa toisten hallitusten kautta lähettämään Iranille viestejä, joiden mukaan Israel ryhtyisi tekemään ennaltaehkäiseviä iskuja Iranin ohjusten kehittämiseen osallistuvia laitoksia vastaan, ellei maa lopettaisi ohjusohjelmaansa.
Tutkiva journalisti Gareth Porter on viime vuosina selvittänyt Iranin ydinohjelmaa hyvin perusteellisesti ja julkaissut siitä kirjan, Manufactured Crisis, jota hän kävi melko äsken Helsingissäkin esittelemässä (kts. VL 5.12.14). Porter arveli maaliskuussa julkaistussa kirjoituksessaan, että nämä uhkaukset saivat Iranin tiukentamaan suhtautumisensa Israeliin.
”Netanjahun epäsuorat uhkaukset saivat Iraniin keskittymään ohjusohjelmassaan entistä enemmän Israelin muodostamaan uhkaan, jolloin Iranista ja Israelista ensimmäistä kertaa tuli strategisia vastustajia. Netanjahu kantaa henkilökohtaisen vastuun luomastaan konfliktista Iranin kanssa, jollaista ei koskaan ennen ollut”, Porter kirjoittaa.
On hyvin mahdollista, että Netanjahu todella uskoo Iranin uhkaavan Israelin olemassaoloa, mutta maan salaisen palvelun, Mossadin, johtajat eivät ole siihen uskoneet. Tämä viesti on joka tapauksessa auttanut Netanjahua pysymään vallassa.
Mutta jos Israel ja Yhdysvaltain äärisiipi ovat pyrkineet estämään ydinsopimuksen syntyä, samaan on pyrkinyt myös Iranin äärisiipi. Nykyinen presidentti Hassan Rouhani antoi vaalikampanjassaan 2013 lupauksen pyrkiä murtamaan maansa saarron ja parantamaan suhteita länteen. Hän on sen jälkeen ajanut aktiivisesti sopimukseen pääsyä. Vanhoilliset uskonnolliset voimat ovat kuitenkin eri tavoin pyrkineet estämään sopimukseen pääsyä.
Syy tähän on tietenkin sama kuin Netanjahulla: he haluavat pitää yllä vihasuhdetta, jotta heidän oma ideologiansa pysyisi vallassa ja heidän valtansa säilyisi – ei mitenkään tavatonta Lähi-idässä.