Marokko miehitti Espanjan entisen siirtomaan vuonna 1975, jonka seurauksena Länsi-Saharan alkuperäinen kansa, sahrawit, joutui joko pakolaisleireille Algeriaan, maanpakoon naapurimaihin ja kauemmas tai jäi Marokon miehittämille alueille.
Tasan 39 vuotta sitten, 27.2.1976, Länsi-Saharan vapautusliike Polisario julisti Länsi-Saharan itsenäiseksi. Marokko ja Polisario kävivät alueen hallinnasta sotaa, joka päättyi tulitaukoon vuonna 1991. Tulitauon ehtona oli järjestää YK:n alaisuudessa kansanäänestys Länsi-Saharan kohtalosta.
Kansanäänestystä ei ole järjestetty vielä tähän päivään mennessä. Sen sijaan arviolta 180 000 ihmistä elää pakolaisleireillä aavikolla, karuissa olosuhteissa. Marokon miehittämillä alueilla sahrawien tilanne on jatkuvien ihmisoikeusloukkausten ja väkivallan vuoksi vielä pahempi.
Marokon miehittämillä alueilla loukataan ihmisoikeuksia.
Loputonta odotusta
Millaista on syntyä ja asua koko elämänsä aavikon keskellä karuissa leiriolosuhteissa, vailla poispääsyä, vain odottaen? Leiriolosuhteita ei voi edes ymmärtää, ennen kuin on käynyt siellä itse, sanovat leireillä asuneet tai vierailleet.
Yksi heistä on Kansainvälisen Solidaarisuustyön hankekoordinaattorina toiminut Anna Peltoniemi, joka kävi Algeriassa sijaitsevalla leirillä tammikuun alussa.
Länsi-Saharan tulevaisuuden tekijät -kehitysyhteistyöhankkeen tavoitteena on antaa länsisaharalaisille sahrawi-nuorille valmiuksia ja osaamista yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen sekä edistää nuorten tietoisuutta demokratian, poliittisten järjestelmien ja oikeusvaltion periaatteista.
Peltoniemen kysyessä, mitä henkilökohtaisia haaveita tai toiveita nuorilla oli, vastaus oli joka kerralla sama: omia toiveita ei pysty edes ajattelemaan, ennen kuin yhteinen tavoite, Länsi-Saharan itsenäisyys, on saavutettu. Oma elämä alkaisi vasta sitten.
”Paluusta aseisiin puhutaan”
Länsi-Saharan opiskelijoiden kattojärjestön UESARIO:n kansainvälisten asioiden vastaava Khalihenna Mohamed, 27, pitää nuorten toivotonta tilannetta todellisena uhkana rauhanprosessin säilymiselle.
– Opiskelijat ovat radikalisoituneet. Paluusta aseelliseen taisteluun puhutaan jo avoimesti. Eivätkä oikeastaan vain opiskelijat, vaan myös esimerkiksi 14–15-vuotiaat nuoret ovat erityisen turhautuneita, hän kertoo.
– Jotkut nuoret ovat sitä mieltä, että aseellisen taistelun aikana saavutettiin enemmän ja nopeammin. Nyt Marokko pelaa vain aikaa jatkaakseen alueen luonnonvarojen hyödyntämistä.
– Tilanne on vielä tällä hetkellä hallinnassa, ja Polisariolla ja sen ajamalla rauhanomaisella lähestymistavalla on edelleen kansan enemmistön tuki, Mohamed sanoo kuitenkin.
Mohamedin mielestä Marokon kansainvälisen painostamisen tulisi olla voimakkaampaa.
Nuorten radikalisoituminen ja mahdollinen paluu aseelliseen taisteluun olisi erityisen huolestuttavaa Pohjois-Afrikan tulenarassa nykytilanteessa.
Aiheesta enemmän perjantaina 27.2. ilmestyneessä Kansan Uutisten Viikkolehdessä. Osta lehden näköisversio Lehtiluukusta.