Vuoden 1989 Itä-Euroopan mullistusten ketjussa Tšekkoslovakian tapahtumia luonnehditaan ”samettisiksi”.
Marraskuun 17. päivänä 1989 Prahan Narodni-kadulla tosin poliisi hajotti opiskelijoiden laillisen kulkueen pieksemällä. Mutta vain muutaman päivän kuluttua mielenosoitusliikkeen johtoon asettunut, maaseutuhuvilaltaan Prahaan palannut näytelmäkirjailija Vaclav Havel pystyi julistamaan kommunistipuolueen luopuneen vallasta.
Nyt 25 vuotta myöhemmin silloiset tapahtumat on ruodittu tarkkaan. Samettikumouksesta ja sen sankareista, etenkin Havelista (Tšekkoslovakian ja Tšekin presidenttinä 1989–2003) on kirjoitettu kymmeniä kirjoja ja tutkimuksia. Havelhan itsekin kritisoi siirtymäkauden valtiotaan ”mafiakapitalismiksi”.
Samettikumouksen 25-vuotispäivä on kirvoittanut arvioita ja muisteluita.
Vuosipäivän alla ilmestyi Havelin jälkeen presidentiksi valitun (2003–2013) Vaclav Klausin arvio Halusimme enemmän kuin supermarketit. Viime viikolla Klaus kävi Brysselissä kehottamassa: ”Murtakaamme EU kuten kommunismi”.
Monet ovat juhlavuonna toistaneet näkökulmansa, ja monet aiemmin vaienneet ovat avanneet pöytälaatikkonsa ja kertoneet ”mitä tapahtui todella”.
Kiistelty, kaikkien mielipidesuuntien tekstejä julkaiseva verkkolehti Parlamentni Listy keräsi kymmenien keskeisten henkilöiden tuoreet jutut sarjaksi. Lehdessä esiintyvät nekin hyljeksityt tutkijat tai syrjäytetyt poliitikot, joille oikeiston valtamedia ei anna puheenvuoroa.
Nämä poliittisesti laidasta laitaan ulottuvat tekstit auttavat ymmärtämään, että mustavalkoisen, ikoniksi korotetun muiston vaaliminen ”samettivallankumouksena” on itsepetosta.
Muistot ulottuvat Havelin ihannoinnista ”tätä emme suinkaan halunneet” tai ”lensimme lankaan” -tuntoihin.
Nimityksestäkin kiistellään
1989-kiistelyjen yksi rintama liittyy jo tapahtumien nimeen.
Petr Pithart, josta tuli 1990 Tšekin osavaltion pääministeri, on väittänyt alusta alkaen, ettei mitään ”vallankumousta” (merkityksessä revoluce, revoluutio) edes tarvittu. Tapahtui neuvoteltu vallanvaihto tai paremminkin vallan luovutus, ehkä ”kumous” tai ”mullistus” (prevrat) sanan laajassa merkityksessä.
Kumouksellisten ei käytännössä tarvinnut juuri neuvotella. Kun kommunistiedustaja tuli ratkaisevaan kokoukseen, hän ensi töikseen pyysi valmista ministerilistaa; he olivat valmiit mihin tahansa.
Silloinen kommunistijohtaja Milos Jakes muistelee nyt katkerana, että valta vaihtui Moskovan ohjauksessa. Hänen ymmärtääkseen hänen oman puolueensa salaisen poliisin StB:n johtajat lavastivat kumoustapahtumat Moskovan käskytyksessä. Dokumenttejahan ei tietenkään löydy.
Mediakriitikko Stepan Kotrba kuului 24-vuotiaana niihin toisenlaista sosialismia vaatineisiin nuoriin, jotka Mihail Gorbatšovin Prahan-vierailun aikana 1987 osallistuivat ”illegaaliseen” tapaamiseen Gorban kanssa.
Jo silloin oli selvää, että kommunistivanhusten johto kaatuu, tšekkoslovakialaisten vain täytyy itse hoitaa homma.
Muistelmissa on tullut esiin yksi piiloon jäänyt hahmo, joka kertoo tulleensa kutsutuksi jo 22.11.1989 Neuvostoliiton lähetystöön kuulemaan, ettei kukaan virallisista kommunistijohtajista nauti neuvostoliittolaisten luottamusta.
Silloinen pääesikunnan päällikkö ja sittemmin myös uuden kumoushallituksen puolustusministeri, kenraali Miroslav Vacek puolestaan toteaa, että maan armeija olisi joka tapauksessa pysynyt varuskunnissa. Neuvostoliittolaiset itse kertovat, että Prahan lähelle majoitettuja neuvostojoukkoja olisi voitu käyttää vain uuden vallan tukena.
”Kannattiko kumous?”
Tšekin tiedeakatemian sosiologian tutkimuskeskus CVVM mittaa vuosittain kansalaisten mielipiteet ”Kannattiko kumous?” -projektillaan. Haastattelujen arvo on juuri tutkimuksen jatkuvuudessa.
Viime viikolla julkistettiin 25-vuotistulokset yhdessä Slovakian rinnakkaistutkimuksen kanssa – useinhan unohtuu samettikumouksen yhteinen tšekkoslovakialainen alkuperä. Yhteenvedossa toistetaan kansalaisten arvostavan kumouksen avaamaa mahdollisuutta vapaisiin ulkomaanmatkoihin, mahdollisuutta asua ja työskennellä ulkomailla. Samoin kiitetään informaation saatavuutta ja mielipidevapautta.
Miinukselle jäävät työttömyys, vakaan elämän ehtojen ja sosiaaliturvan alasajo sekä rikollisuuden kasvun uhkaama yleinen turvallisuus.
Tšekissä 64 prosenttia vastasi myönteisesti peruskysymykseen kannattiko kumous, Slovakiassa 58 prosenttia. Pari vuotta sitten talouden kriisitunnelmissa myös tšekkien prosentit putosivat 50:n rajaa kohti.
EU:iin liittymistä pitää myönteisenä vain 35 prosenttia haastatelluista tšekeistä, kun Slovakiassa vastaava luku on 51 prosenttia. Natoon liittymistä pitää hyvänä 43 prosenttia tšekeistä, mutta vain 36 prosenttia slovakeista.
Tutkimuksessa muistutetaan, että 25 vuoden kuluessa on kasvanut jo uusi sukupolvi, joka on omaksunut käsitykset vuoden 1989 tapahtumista kommunisminvastaisen taistelun ja valtamedian kautta.