Perestroika-klubilta
maltilliseksi
jablokolaiseksi
Boris Višnevski (s. 1955) on kaksi yliopistollista tutkintoa suorittanut pitkän linjan poliitikko. Poliittisen uransa hän aloitti vuonna 1988 leningradilaisessa perestroikaa tukeneessa yhdistyksessä. Hän ei ole koskaan vaihtanut poliittista ryhmää vaan on toiminut keskustalaisessa, nykyisin Jablokoksi (”Omena”) nimetyssä puolueessa.
Vuosina 1995–2007 Višnevski toimi Pietarin ensimmäisen apulaiskuvernöörin avustajana ja vuosina 1996–2003 Venäjän duuman asiantuntijana. Hän on toiminut journalismin ja politologian opettajana ja tutkijana, viime vuodesta alkaen Herzen-yliopiston professorina.
Višnevski tiivistää mieluusti sanottavansa:
”Ongelmamme ei ole sananvapaus, vaan se, mitä voi tapahtua sanojen sanomisen jälkeen [esimerkiksi toimittaja voi menettää työpaikkansa].”
”Demokratiassa pelisäännöt ovat selvät, mutta vaalien lopputulos ei; ei-demokratiassa säännöt ovat epäselvät, mutta lopputulos ei.”
Venäjällä merkittävä osa päätöksenteosta ei ole julkista, mikä estää näkemästä missä ja millä tavalla uudet lait valmistellaan.
Vaalitoimituksia koskevia lakeja voidaan muuttaa enemmistöpäätöksillä niin, että manipuloinnin avulla saadaan ”suurin osa sadosta omaan laariin”.
Sananvapauden mittarina pelkkä vapaus ei riitä, jos oppositiolla ei ole mahdollisuutta päästä ääneen suurissa tiedotusvälineissä.
Valtiollinen propaganda ei ole ollut näin massiivista ja voimakasta vuosikymmeniin.
Tällaisia yhteenvetoja tekee tämän hetken todellisuudesta Pietarin lakiasäätävän kokouksen eli kaupunginvaltuuston jäsen, Herzen-yliopiston professori ja yli 35 vuotta aktiivisesti politiikassa mukana ollut Boris Višnevski.
Vaalilaki muutettiin
kovalla kiireellä
Tapaamme suurkaupungin päätöksenteon sydämessä, Nikolai I:n tyttärelleen Marialle rakennuttamassa palatsissa, siis kaupungintalolla. Siellä valtuutetulla on asialliset mahdollisuudet toimia: kaksi työhuonetta ja tietokoneyhteydet myös kolmelle kokoaikatyötä tekevälle avustajalle.
Mutta Pietarissakin Višnevskin tapaiset edustajat ovat oppositiossa; Yhtenäinen Venäjä ja sen politiikkaa usein tukevat muut puolueet ovat vallan kahvassa.
– Valtuusto kokoontuu keskiviikkoisin. Lakialoitteiden pitäisi tulla pohdittaviksi kaksi viikkoa aikaisemmin. Mutta on tapauksia, kuten keväällä vaalitoimituksia koskeva lakiehdotus, että asia tuodaan valtuutetuille kokousaamuna. Sitten se todettiin kiireelliseksi Yhtenäisen Venäjän ja [Žirinovskin puolueen] LDPR:n äänin. Tällä tavalla päätettiin ottaa käyttöön vuonna 2006 hylätty ennakkoäänestysmenettely, joka antaa mahdollisuudet manipulointiin, Boris Višnevski kertoo.
Niin Višnevskin puolue kuin eräät muutkin tahot ovat vieneet 14. syyskuuta pidettyjen kuvernöörin- ja paikallishallinnon vaalien menettelyt oikeuteen.
– Väärinkäytösepäilyt heräsivät muun muassa sen vuoksi, että ennakkoäänestyspaikoilla äänestettiin lähestulkoon vain Yhtenäistä Venäjää. Eihän se voi olla mahdollista, jos tulos oli samoilla äänestysalueilla varsinaisena vaalipäivänä toinen.
”Vain lopputulokset
ovat arvioitavissa”
Venäjällä tapahtuu Boris Višnevskin mukaan paljon asioita, joista suuri yleisö ja myös useimmat päätöksentekijät voivat esittää arvioita vasta sitten, kun lopputulokset ovat nähtävissä. Valmistelu jää piiloon:
– Ketkä esimerkiksi ovat oikeasti tehneet päätöksiä sotilaallisesta toiminnasta Ukrainassa? Ketkä puolestaan ovat sen päätöksen takana, että valtio maksaa korvauksia heille, jotka joutuivat EU:n ja Yhdysvaltain pakotteiden kohteiksi? Sitäkään me emme tiedä.
Eikö ole mitään keinoja vaikuttaa? Kokeneen poliitikon mielestä internet ja opposition ääntä julkisuuteen päästävät lehdet auttavat, mutta eivät niin sanotusti valtakunnan mitassa.
– Tilanne muuttuisi nopeasti, jos sananvapauden monopoli murrettaisiin. Jos olisi avointa mielipiteiden vaihtoa ja näkökantojen julkisuutta valtakunnallisilla tv-kanavilla, kahden kuukauden kuluessa olisimme ihan toisenlaisessa poliittisessa tilanteessa, Višnevski sanoo.
Oikeusministeriö
suita sulkemassa
Yhtä viime viikkojen uutisista ei kukaan olisi Boris Višnevskin mukaan onnistunut ennustamaan vuosi sitten: oikeusministeriö on pyytänyt oikeutta kieltämään Memorial-kansalaisjärjestön.
– Täydellistä hävyttömyyttä. Toivottavasti oikeudella on ymmärrystä olla tekemättä, mitä ministeriö haluaa.
Memorial on suuri ketju paikallisia yhdistyksiä, jotka ovat perestroikan vuosista eli 1980-luvulta alkaen keränneet tietoa maan sekä sen kansalaisten ja sukujen historiasta. Yhdistyksillä on laajaa julkaisutoimintaa niin kirjoina kuin internetissä. Ne ovat selvittäneet monia sellaisia Stalinin ajan asioita, joista virallinen historiankirjoitus ei varsinkaan aikaisemmin ollut kiinnostunut.
– Memorial ei ole millään tavalla ”ongelmia aiheuttanut” taho, ei poliittinen eikä oppositiomielinen järjestö, vaan se on toiminnallaan tuonut valoa menneisiin tapahtumiin, Višnevski korostaa.
”Ekstremismiä ei ole
olla oppositiossa”
Oppositiomielinen lehti Novaja Gazeta sai varoituksen ekstremismistä, kun se julkaisi hyvin teräväsanaisen mielipidekirjoituksen. Višnevskin mukaan kyse on pelottelusta, jota vallanpitäjät harjoittavat, ei lehden ”äärimielisyydestä”.
– Ekstremismiksi näytetään tulkittavan oppositiomielisyys. Sen sijaan oikeaa ekstremismiä katsotaan usein läpi sormien. Eräs Hitleriä kehunut kirjoitus hyväksyttiin ”tieteellisenä keskusteluna”. Meillä on muutakin äärinationalistista ja kansallissosialistista toimintaa, kehotetaan jopa väkivaltaan oman maan kansalaisia vastaan ”väärän” kansallisuuden perusteella. Tähän vallanpitäjien tulisi puuttua, ei opposition mielipiteisiin.
Valtiollinen ja vallanpitäjien hyväksymä propaganda on Višnevskin mielestä voimakkaampaa ”kuin koskaan”; edes perestroikan aikaan ei ollut tällaista.
– Tällaista propagandaa oli esittää Krimin tulevaisuus kahtena karttana, joissa toisessa niemimaan yllä oli Venäjän vaakuna, toisessa hakaristi. Puhuminen fasisteista on sikälikin outoa, että oikeita fasisteja meillä on vähintään yhtä paljon kuin Ukrainassa. Nythän kävi niin, että meidän fasistejamme meni Itä-Ukrainaan taistelemaan – haukkumiaan ukrainalaisia fasisteja vastaan!
Perestroika-klubilta
maltilliseksi
jablokolaiseksi
Boris Višnevski (s. 1955) on kaksi yliopistollista tutkintoa suorittanut pitkän linjan poliitikko. Poliittisen uransa hän aloitti vuonna 1988 leningradilaisessa perestroikaa tukeneessa yhdistyksessä. Hän ei ole koskaan vaihtanut poliittista ryhmää vaan on toiminut keskustalaisessa, nykyisin Jablokoksi (”Omena”) nimetyssä puolueessa.
Vuosina 1995–2007 Višnevski toimi Pietarin ensimmäisen apulaiskuvernöörin avustajana ja vuosina 1996–2003 Venäjän duuman asiantuntijana. Hän on toiminut journalismin ja politologian opettajana ja tutkijana, viime vuodesta alkaen Herzen-yliopiston professorina.
Višnevski tiivistää mieluusti sanottavansa:
”Ongelmamme ei ole sananvapaus, vaan se, mitä voi tapahtua sanojen sanomisen jälkeen [esimerkiksi toimittaja voi menettää työpaikkansa].”
”Demokratiassa pelisäännöt ovat selvät, mutta vaalien lopputulos ei; ei-demokratiassa säännöt ovat epäselvät, mutta lopputulos ei.”