Ensisilmäyksellä näyttää ettei Venäjän hyökkäystä Ukrainaan ainakaan kotirintaman voimin pysäytetä. Vuosien 2011 – 2012 protestiliikkeestä vaalivilppiä vastaan ei ole juuri mitään jäljellä, viimeisin opposition suurmielenosoitus Moskovassa tapahtui viime huhtikuussa. Tiedotusvälineiden propagandavyörytys on ennennäkemätöntä, ja monet entiset Putinin kriitikot ovat tempautuneet patrioottisen hurmoksen mukaan.
Lauantaina 30. elokuuta Pietarin Marsin kentälle kokoontui ehkä 150 mielenosoittajaa. Moskovassa on järjestetty lähinnä yhden hengen mielenosoituksia, joita ei lain mukaan pidä ilmoittaa. Venäjän poliisi tulkitsee kuitenkin toisinaan lakia omaan tapaansa, ja torstaina 25. elokuuta Dmitri Monahin, joka oli oli Moskovan maneesiaukiolla aikomuksenaan osoittaa yksin mieltään Venäjän hyökkäystä vastaan, vietiin putkaan 15 päiväksi ”niskoittelusta” tuomittuna.
Muistan kuitenkin kuinka paljon synkempi tilanne 15 vuotta sitten toisen Tšetšenian sodan alettua. Olin mukana järjestämässä ensimmäistä sodanvastaista mielenosoitusta Moskovassa joulukuun 1999 alussa, meitä oli paikalla alle kaksikymmentä ihmistä.
Tuolloin sotaa tukivat duumassa kaikki puolueet Jablokoa lukuunottamatta, eikä Jablokoa ole päästetty duumaan enää kymmeneen vuoteen. Parlamentin ulkopuolella tilanne on kuitenkin aivan erilainen kuin 15 vuotta takaperin.
Liberaalit Solidaarisuus ja RPR-PARNAS ovat yksiselitteisesti hyökkäystä vastaan. Vasemmistorintaman vangittu johtaja Sergei Udaltsov antoi keväällä tukensa Krimin miehitykselle, mutta Venäjän hyökkäyksen puolue on nyt tuominnut kovasanaisesti. Moskovan pormestarinvaaleissa vuonna 2013 hyvin menestynyt kansallismielinen Aleksei Navalnyi on myös ottanut tiukan kannan hyökkäystä vastaan. Navalnyitä radikaalimmat kansallismieliset ovat jakaantuneet Kiovan ja separatistitasavaltojen tukijoihin. Kansallisbolševikit tukevat Kremlin linjaa, mutta sisäisestä hajaannuksesta huolimatta suurin osa opposition muista merkittävistä järjestöistä vastustaa Venäjän hyökkäystä.
Venäjän viranomaiset yrittävät peitellä tietoja Ukrainaan lähetetyistä ja siellä kuolleista sotilaista. Salailua pyrkivät purkamaan Sotilaiden äitien järjestöt ja Gruz-200 ryhmä facebookissa, mikä on ukrainalaisten ja venäläisten yhteinen kanava kadonneiden venäläisten sotilaiden kohtaloiden selvittämiseksi.
Vuonna 1999 sotaa vastustivat yksinomaan anarkistit, pari trotskilaista ja pieni vähemmistö liberaaleista. Mutta nyt Venäjällä on olemassa paljon laajempi katu-oppositio, joka voi sodan pitkittyessä haastaa Putinin politiikan. Moskovassa on luvassa laaja sodanvastainen mielenosoitus 21. syyskuuta. Helsingissä taas osoitetaan mieltä Venäjän hyökkäystä vastaan ainakin 8. syyskuuta, kokoontuminen Kolmen sepän patsaalla klo 18.