Vuosina 2010–2012 Kongon demokraattinen tasavalta myi ulkomaisille yhtiöille viisi kaivostoimilupaa ”täydellisen läpinäkyvillä” sopimuksilla, kuten maan kaivosministeri Martin Kabwelulu sanoi uutistoimistoille.
Pari viikkoa sitten julkaistu Africa Progress Report -raportti sen sijaan pitää samoja sopimuksia ”erittäin läpinäkymättöminä ja salailevina”. Toimiluvat myönnettiin niin rankkaan alihintaan, että Kongo menetti noin miljardin euron tulot.
Menetetyt tulot ovat kaksinkertaiset verrattuna Kongon vuosittaiseen yhteenlaskettuun terveydenhoito- ja koulutusbudjettiin. Tällä on melkoinen merkitys maassa, joka kansainvälisen Pelastakaa Lapset -järjestön raportissa toukokuun alussa arvioitiin maailman huonoimmaksi paikaksi äideille.
Siirtohinnoittelulla yhtiöt välttävät näyttämästä voittoa tuotantomaassa.
Yhtiöiden veronkierto vie verotuloja kaikilta mailta. Mutta YK:n entinen pääsihteeri Kofi Annan sanoi raporttia julkaistaessa, että Afrikassa ”se vaikuttaa naisten ja lasten elämään – käytännössä se on joissakin tilanteissa sama kuin veisi leivän köyhien pöydästä”.
Annan johtaa kymmenhenkistä, Afrikan entisistä valtiojohtajista ja muista merkkihenkilöistä koostuvaa Africa Progress Panelia, joka vuosittain julkaisee Africa Progress Reportin.
Konstina siirtohinnoittelu
Kongon demokraattinen tasavalta myi kaivosoikeutensa yhtiöille, jotka on rekisteröity Brittiläisille Neitsytsaarille, Panamaan ja Gibraltarille. Ne kaikki tunnetaan veroparatiiseina.
Monimutkaisten yhtiöjärjestelyjen takaa todellisiksi toimijoiksi löytyi kansainvälisiä suuryhtiöitä, kuten Lontoon pörssin sadan suurimman yhtiön listalla olevat Glencore sekä Eurasian Natural Resources Corporation (ENRC).
Veroparatiisit ovat olennaisia kehitysmaiden luonnonvarojen kuppaamiselle. Niiden salaisuuksien verhoon voidaan upottaa sekä laillisin – joskin arveluttavin – keinoin toteutettu verojen välttely että rikollinen veronkierto ja rahanpesu.
Keskeinen työkalu monikansallisille suuryhtiöille on siirtohinnoittelu. Se tarkoittaa järjestelyä, jolla yhtiön eri haarat keskinäisillä kaupoillaan siirtävät koko voiton tai lähes koko voiton näytettäväksi veroparatiisissa eikä siinä maassa, jossa tuotanto tapahtuu.
Global Financial Integrityn tutkimus arvioi, että vuosien 2008–2010 välillä Afrikka menetti siirtohinnoittelun takia vuosittain lähes 30 miljardin euron verotulot. Tämä on enemmän kuin Afrikan maiden vuosittain saama kehitysapu.
Sen lisäksi rahaa vuotaa muilla epämääräisillä tavoilla Afrikasta arviolta 20 miljardia euroa vuosittain.
Tietoja vaikea saada
Tänä keväänä veroparatiiseista on puhuttu enemmän kuin aikoihin. On nähty, miten vaikeaa edes kehittyneiden teollisuusmaiden viranomaisten on saada tietoa veronkierrosta.
Kehitysmaiden alimiehitetyille ja usein puutteellisesti koulutetuille veroviranomaisille tehtävä on vielä mahdottomampi.
Toki vikaa on myös Afrikan omissa johtajissa, kuten Annan huomautti raporttia esitellessään. Korruptio on laajaa, ja vain harva maanosan hallituksista käyttää raaka-ainebuumin tuomia varoja köyhyyden lievittämiseen, tuloerojen tasaamiseen ja koulujen tai sairaaloiden rakentamiseen.
Mutta korruptiossa on aina mukana lahjuksen ottajan lisäksi myös lahjuksen antaja. Monikansalliselle yhtiölle on halvempaa lahjoa pientä joukkoa kuin maksaa säälliset verot tuotantomaan kassaan.
Sambian puolella miljoonalla kuparikaivostyöläisellä on korkeampi veroprosentti kuin ulkomaisilla kaivosyhtiöillä.
G8:n asialistalle
Africa Progress Report toteaa, että raaka-aineiden kova kysyntä kehittyvissä talouksissa on nostanut niiden hintoja ja vauhdittanut Afrikkaa talouskasvuun. Suotuisan tilanteen hyödyntämiseksi Afrikka kuitenkin tarvitsee muilta apua. Verojen välttely on globaali ongelma, johon tarvitaan globaaleja ratkaisuja.
Raportin laatijat vetoavat kesäkuussa kokoontuvaan G8-maiden huippukokoukseen, jotta se puuttuisi vero-ongelmaan. Olennaista olisi tietojen avaaminen niin, että monimutkaisten omistusjärjestelyjen takana olevat todelliset omistajat saadaan selville.
Britannian pääministeri David Cameron on näkyvästi nostamassa veronkiertoa G8:n asialistalle. Afrikan maat pelkäävät kuitenkin, että teollisuusmaat tyytyvät jahtaamaan vain omia veronkiertäjiään. Afrikka haluaa, että avattavat tiedot tulevat kaikkien saataville, myös köyhemmille maille.
Lisäksi voi kysyä, onko Cameron todella valmis menemään ongelman ytimeen saakka. Sen tärkein keskus kun sattuu sijaitsemaan Lontoon Cityssä.