Miehitetyllä Länsirannalla kuohuu ensimmäistä kertaa loppuvuoden Gazan pommitusten jälkeen. Kiihtyvien mielenosoitusten takana ovat nälkälakkoilevien palestiinalaisvankien tilanne ja kidutukseen kuolleen Arafat Jaradatin kohtalo. Kaduilla puhutaan jo kolmannen intifadan mahdollisuudesta.
Viime viikkoina paljon kansainvälistäkin näkyvyyttä saaneen nälkälakkoliikkeen kärkikuvaksi on noussut erityisesti 33-vuotias Samer Issawi. Israel vangitsi Issawin toisen intifadan aikana ja tuomitsi hänet pitkään vankeusrangaistukseen.
Issawi vapautettiin vuonna 2011 osana Gazaa hallitsevan Hamasin ja Israelin vankienvaihtoa. Kesällä 2012 Israel vangitsi hänet uudestaan vastoin vankienvaihtosopimuksen ehtoja.
Siitä lähtien Israel on pitänyt Issawia ”hallinnollisessa vankeudessa” (administrative detention). Tämä tarkoittaa armeijan päätöksellä vangitsemista kuudeksi kuukaudeksi ilman mahdollisuutta oikeudenkäyntiin, sekä mahdollista päätöksen uusimista aina kuuden kuukauden välein.
Issawi on ollut nälkälakossa protestoidakseen itsensä ja muiden palestiinalaisvankien kohtelua viime vuoden elokuusta alkaen, nyt lähes 220 päivää. Lääkäreiden ja omaisten mukaan hän saattaa kuolla nälkälakkonsa seurauksena minä päivänä hyvänsä.
Nälkälakon ja sen innostamien protestien seurauksena Issawi sai vihdoin oikeuskäsittelyn ja tuomion Israelissa. Tuomio kuitenkin rikkoo vankienvaihtosopimuksen ehtoja, ja Issawia odottaa vielä uusi oikeudenkäynti sotilastuomioistuimessa.
Issawi julistikin jatkavansa nälkälakkoaan kuolemaansa tai vapauttamiseensa asti.
Kuoliaaksi kidutettu Jaradat
Nälkälakkoilijoiden lisäksi Israelin vankilassa lauantaina 23.2. kuolleen Arafat Jaradatin kohtalo on nostanut palestiinalaisten tunteet pintaan.
Israelin tiedustelupalvelu Shin Bethin vastuulla ollut Jaradat kuoli ruumiinavauksen suorittaneiden lääkäreiden mukaan raakaan kidutukseen. 30-vuotias kahden lapsen isä oli kuollessaan ollut vain viisi päivää pidätettynä.
Israelin viranomaiset ilmoittivat aluksi kuolinsyyksi sydänkohtauksen, mutta lääkäreiden kiistäessä tämän mahdollisuuden he peruivat puheensa ja totesivat kuolinsyyn määrittämättömäksi.
Esimerkiksi israelilaisen ihmisoikeusjärjestö B’Tselemin mukaan Shin Beth kiduttaa säännöllisesti vangittuja palestiinalaisia.
Samer Issawin ja Arafat Jaradatin kohtalot ovat saaneet kasvavan määrän palestiinalaisia protestoimaan miehitysvaltaa vastaan.
Aiemmin viikoittain järjestetyt mielenosoitukset ovat kiihtyneet etenkin Länsirannan suurissa kaupungeissa Ramallahissa, Nablusissa ja Hebronissa päivittäisiksi kahakoiksi palestiinalaisnuorten ja miehitysarmeijan välillä. Lisäksi protesteja on järjestetty ympäri miehitettyä Länsirantaa lukuisissa pienemmissä kaupungeissa ja kylissä.
Erityisesti Ramallahin liepeillä sijaitseva, monien ilman oikeudenkäyntiä vangittuna pidettyjen palestiinalaisten säilönä toimiva Ofran vankila on houkutellut mielenosoittajia. Viime viikkoina tuhannet palestiinalaiset ovat protestoineet vankilan ulkopuolella lähes päivittäin.
Laajaa turhautumista
Israel on vastannut kasvavaan vastarintaan kovin ottein. Kiviä heittelevät palestiinalaisnuoret ovat saaneet vastaansa valtavia määriä kyynelkaasua, kumipäällysteisiä metalliluoteja, ulosteelta haisevaa kemikaalivettä sekä yhä enemmän oikeita luoteja.
Uutiset luodin jalkaansa tai muualle kehoonsa saaneista palestiinalaisnuorista ovat muuttuneet lähes päivittäisiksi. Viime viikon torstaina tuli julkisuuteen tieto mielenosoitusten ensimmäisestä kuolonuhrista. 22-vuotias opiskelija Muhammad Asfour kuoli pari viikkoa aiemmin päähän ammutusta kumipäällysteisestä metalliluodista saamiinsa vammoihin.
Lisäksi jopa satoja palestiinalaisia on loukkaantunut kyynelkaasusta ja kumipäällysteisistä metalliluodeista.
Tunteet Länsirannalla käyvät kuumempina kuin moneen kuukauteen. Niin Israelin ja Palestiinan medioissa kuin Länsirannan kaduillakin puhutaan uuden kansannousun, kolmannen intifadan mahdollisuudesta.
Jännitteiden taustalla ei tietenkään ole pelkästään nälkälakkolaisten ja Jaradatin kohtalo, vaan taustalla on laajempi turhautuminen siihen, että rauhanneuvottelut ovat jäissä, Israel jatkaa laittomien siirtokuntiensa laajentamista ja siirtokuntalaiset saavat terrorisoida vapaasti Länsirannan maaseutua.
Ei vielä intifada
Mahmoud Abbasin johtaman palestiinalaishallinnon valitsema passiivinen neuvottelujen tie tuntuu tehottomalta yhä useammasta palestiinalaisia. Mitä järkeä on alistua passiivisesti miehitykseen, jos sen turvin Israel vain jatkaa otteensa kiristämistä Länsirannasta, kysyvät monet.
Nälkälakot ja Arafat Jaradatin kuolema eivät sinänsä ole mitään uutta miehitetyssä Palestiinassa, mutta ne toimivat kipinänä kasvaneen turhautumisen leimahtamiselle.
Voimistuneita mielenosoituksia ei kuitenkaan voi ainakaan vielä kutsua intifadaksi, kansannousuksi. Suuttumuksesta huolimatta monet, etenkin kaupunkien asukkaat, jatkavat normaalia elämäänsä miehityksestä välittämättä. Toistaiseksi mielenosoitukset ovat täysin miehitysarmeijan hallittavissa.
Kirjoittaja oli äskettäin kuukauden Länsirannalla solidaarisuusaktivistina.