Tuloerot ovat vuodesta 1980 lähtien kasvaneet selvästi lähes kaikissa OECD:n 34 jäsenmaassa, kertoo järjestön tällä viikolla julkaisema raportti.
Vertailun loppuu vuoteen 2008, juuri ennen globaalin talouskriisin puhkeamista. Raportti toteaa kuitenkin, että kriisin aikana erot ovat kasvaneet vielä lisää.
Vuonna 2008 vaurain kymmenesosa väestöstä ansaitsi jäsenmaissa keskimäärin yhdeksän kertaa enemmän kuin pienituloisin kymmenesosa. Ero kasvoi noin kymmenellä prosentilla verrattuna vuoteen 1985.
Suomi kuuluu nopeimmin kasvaneiden tuloerojen maihin.
OECD:n jäsenmaat ovat etupäässä kehittyneitä teollisuusmaita. Suurimpia tuloerot ovat määritelmän rajalla keikkuvissa Meksikossa ja Chilessä, joissa suhdeluku vauraimman ja köyhimmän kymmenesosan välillä on 25:1.
Yhdysvalloissa, Israelissa ja Turkissa luku on 14:n suhde yhteen. Britanniassa, Etelä-Koreassa, Italiassa ja Japanissa se on 10:1.
Erot ovat kasvaneet myös perinteisesti melko tasaisen tulonjaon maina pidetyissä Saksassa, Ruotsissa ja Tanskassa. Niissä rikkain kymmenys ansaitsi 1980 viisinkertaisesti pienituloisempaan verrattuna, nyt kuusinkertaisesti.
Sellaisissa OECD:n ulkopuolisissa maissa kuin Kiina, Intia, Brasilia ja Venäjä kerroin on yli 50:n.
Suomessa nopeimpia
tuloerojen kasvuja
Raportin mukaan tuloerot alkoivat kasvaa 1970-luvun lopulla erityisesti Britanniassa ja Yhdysvalloissa. 1980-luvun lopulla ilmiö laajeni ja 2000-luvulla erot alkoivat nopeasti kasvaa myös tasaisemman tulonjaon maissa.
Viime vuosina kuilu on kasvanut nopeimmin Pohjoismaissa. Pieni ja sisukas Suomi on peräti sijalla kolme, kun vertaillaan tuloerojen kasvua koko välillä 1985–2008. Vain Ruotsissa ja Uudessa-Seelannissa erot kasvoivat vielä enemmän.
Suomi ja Ruotsi olivat 2008 kuitenkin edelleen tasaisemman tulonjaon maiden joukossa. Niitä tasaisempi tulonjako oli OECD-maista Sloveniassa, Tanskassa, Tshekissä, Slovakiassa, Norjassa ja Belgiassa, kun vertailu tehtiin gini-kertoimella.
Gini-kerroin vaihtelee 0:n ja 1:n välillä. Se on nolla, jos kaikkien tulot ovat täsmälleen yhtä suuret. Yksi se on silloin, jos kaikki tulot menevät yhdelle henkilölle.
Suomen gini-kerroin nousi tutkimusaikana 0,21:stä 0,26:een. OECD:n keskiarvo nousi 0,29:stä 0,316:een.
Ylin tuloluokka
hyötynyt eniten
Gini-kertoimen laskemiseen vertailukelpoinen aineisto koko ajalta oli käytettävissä 22 OECD-maasta. Näistä 17:ssä tuloerot kasvoivat. Kasvu oli yli neljän prosentin Suomessa, Saksassa, Israelissa, Luxemburgissa, Uudessa-Seelannissa, Ruotsissa ja Yhdysvalloissa.
Tilanne pysyi suunnilleen paikallaan Ranskassa, Belgiassa ja Unkarissa. Tuloerot pienenivät Chilessä, Meksikossa, Kreikassa ja Turkissa.
Kaikkein suurin tulojen kasvu keskittyi kaikkein vauraimmille. Esimerkiksi Yhdysvalloissa vaurain yksi prosentti saa 20 prosenttia kaikista tuloista. Vaurain 0,1 prosenttia saa 8 prosenttia tuloista, mikä on nelinkertainen osuus verrattuna vuoteen 1985.
Vuosien 1979 ja 2007 välillä pienituloisimman viidesosan osuus tuloista putosi Yhdysvalloissa seitsemästä viiteen prosenttiin.
Eriarvoisuus uhkaa
yhteiskuntarauhaa
Raportin mukaan tuloerojen kasvun suurin selittäjä on se, että parhaassa asemassa oleva työvoima on hyötynyt eniten teknologian kehityksestä. Samalla kilpailun ja työmarkkinoiden ”joustavuuden” kasvattaminen ovat lisänneet matalapalkkaisen ja osa-aikaisen työn osuutta.
Toinen suuri tekijä OECD:n mukaan on se, että sosiaaliset tulonsiirrot pienenivät lähes kaikissa jäsenmaissa ja samalla niiden saamisen ehdot tiukkenivat.
Verotuksen muutokset ovat hyödyttäneet eniten parhaiten toimeentulevia. Korkeimmat tuloveroasteet olivat 1980-luvulla 60–70 prosentin tasolla, kun ne nyt ovat pudonneet OECD:ssä keskimäärin 40 prosentin tasolle.
Irtisanomissuojaa on heikennetty monissa maissa ja minimipalkka suhteessa keskipalkkaan alentunut. Myös ammattiliittojen jäsenmäärä on laskenut useissa maissa.
Raportin mukaan globalisaatiolla ei ole suurta osuutta tuloerojen kasvussa.
OECD:n pääsihteeri Angel Gurría sanoi maanantaina Pariisissa julkistaessaan raporttia, että ”yhteiskuntasopimus on purkaantumassa monissa maissa”. Epätasainen tulonjako ja sosiaalisen liikkuvuuden puute lietsovat tyytymättömyyttä yhteiskunnassa ja erityisesti nuorten keskuudessa.
Gurría sanoi raportin osoittavan vääräksi olettamuksen, että talouskasvu automaattisesti ”tihkuisi” ylhäältä heikommin toimeentuleville, samoin sen, että eriarvoisuuden kasvaminen lisäisi sosiaalista liikkuvuutta.