Vuoden 2002 alussa Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelu CIA:n käyttämä suuri alihankintayhtiö DynCorp pyysi lähinnä urheilujoukkueiden lennättämiseen erikoistuneelta pieneltä Sportsflight-yhtiöltä 10-paikkaista lentokonetta, joka pystyisi lentämään yhdeksän tuntia ilman välitankkausta.
Sportsflight tarttui tilaukseen ja otti puolestaan yhteyttä omaan alihankkijaansa, toiseen pieneen yhtiöön nimeltä Richmor Aviation. Se lupasi järjestää halutun koneen ja siihen 12 tunnin lähtövalmiudessa olevan miehistön. Richmorille luvattiin taata vähintään 50 tuntia lentoaikaa kuukaudessa.
Alihankkijat luulivat aluksi työskentelevänsä ulkoministeriön laskuun, koska ministeriö lähetti Richmorille virallisen kirjeen, jonka mukaan konetta tarvittiin ”Yhdysvaltain suurlähetystöjen tukipalveluihin kaikkialla maailmassa”.
Ennen lähinnä Yhdysvalloissa lentäneen koneen lokikirjoihin alkoi kertyä merkintöjä eksoottisista kaupungeista: Islamabad, Baku, Kairo, Bangkok, Djibouti, Osaka. Britannian ja Irlannin kentillä käytiin useita kertoja.
Libyakin kumppanina
Mutta matkustajat eivät olleet diplomaatteja. He olivat CIA:n virkailijoita ja ns. terrorisminvastaisen sodan vankeja, joita siirreltiin eri maissa sijainneiden CIA:n salaisten vankiloiden välillä tai kidutettaviksi maihin, joissa oli löyhä lainsäädäntö ja asiantuntemusta alalla.
Nykytilanteen valossa huomionarvoista on, että yksi koneen käyntipaikoista oli Tripoli, Libya. CIA ja Muammar Gaddafi jakoivat huolen ääri-islamismista.
Tämä kaikki olisi jäänyt vain sopimuskumppanien tietoon, mikäli Richmor ei olisi vetänyt Sportsflightiä oikeuteen maksamattomista laskuista.
Oikeutta käytiin New Yorkin osavaltion syrjäisemmässä kolkassa sijaitsevassa Columbian piirikunnassa. Paikalla olivat vain asianosaiset eikä juttu herättänyt suurta huomiota.
Vuonna 2009 oikeus tuomitsi Sportsflightin maksamaan Richmorille yli miljoona dollaria. Vetoomustuomioistuin piti tänä vuonna päätöksen olennaisilta osiltaan voimassa.
Arkaluonteista tietoa
Oikeudenkäynnin myötä julkiseksi tulleissa asiakirjoissa on paljon arkaluontoista tietoa, esimerkiksi lokikirjat koneen reiteistä ja aikatauluista, samoin lokikirja koneesta maahan soitetuista puheluista muun muassa DynCorpin ja CIA:n edustajille. Myös kustannukset on eritelty sentin tarkkuudella.
Lontoossa toimiva, vankilentoja tutkiva järjestö Reprieve sattui löytämään oikeudenkäynnin pöytäkirjat. Se antoi ne kolmelle tiedotusvälineelle, amerikkalaiselle Washington Postille, brittiläiselle Guardianille sekä uutistoimisto AP:lle.
Tiedossa ei ole, jäikö CIA:lta huomaamatta pienten yhtiöiden oikeuskiista, vai miksi se ei hakenut asiakirjojen julistamista salaiseksi valtionsalaisuuden perusteella. Näin on menetelty muissa vastaavissa tapauksissa.