Kuusi pistettä kesäkuussa ja unelma elää
Kansan Uutisten Viikkolehden veikkausvihjeet tekee kolmikko, joka kannattaa ja arvostaa vankasti kotimaista jalkapalloilua. Maajoukkueen ja alkukierroksillaan olevan Veikkausliigan lisäksi fanitus ulottuu Ykköseen asti, sillä vihjemiehistä oululaislähtöiset Jaakko Alavuotunki ja Olli Kohonen vannovat AC Oulun nimiin. Helsinkiläiselle Pasi Palmulle taas liigan ennakkosuosikiksi nostettu HJK on suurin ja kaunein suomalainen.
KU:n veikkaustiimi tekee mukavaa tulosta. Sekä Pasi Palmu, että vihjaajana viime syksynä vieraillut Elina Vainikainen löysivät syksyllä täysosuman.
Kotimaisen jalkapallokauden alkajaisiksi Viikkolehti kutsui pelianalyytikkonsa Finnair-stadionille keskustelemaan suomalaisen futiksen näkymistä.
Alle 21-vuotiaiden selviytyminen jalkapallon EM-kisoihin on kovempi saavutus kuin lätkäkulta 1995.
Mutta näin vappuna on ensiksi pakko aloittaa jääkiekosta, sillä aina tähän aikaan vuodesta pelataan sen lajin MM-kisoja kovan kotimaisen kohun saattelemana. Ja sekös futismiehiä korpeaa. Minkälaista on olla jalkapallofani Euroopan ainoassa maassa, jossa ykköslaji on jääkiekko eikä jalkapallo.
– Vaikeaa, tulee kuin yhdestä suusta.
– Kun keskustelee ihmisen kanssa, joka ei seuraa jalkapalloa samalla tavalla kuin me, niin tosi usein joutuu puolustuskannalle. Samat jutut potkupallosta ja amatöörien näpertelystä kuulee kerta kerran jälkeen, harmittelee opiskelija Pasi Palmu ja iskee piintyneen jalkapallomiehen vastaiskun: jääkiekkoa pelataan noin viidessä maassa.
”Nuorten saavutus
kovempi kuin MM-kulta”
Vasemmistoliiton puheenjohtajan Martti Korhosen eduskunta-avustaja Jaakko Alavuotunki harmittelee suomalaisessa jalkapallossa lajikulttuurin ohuutta. Suomessa on tapana seurata vain Englannin Valioliigaa tai jotain muuta isoa sarjaa televisiosta. Oman kaupungin joukkueen kannattaminen paikanpäällä on kuitenkin sitä varsinaista lajikulttuuria.
– Mutta tämä on muuttumassa. Lähes kaikilla Veikkausliigan ja Ykkösen joukkueilla on kasvavaa kannattajatoimintaa.
Vasemmistoliiton tiedottajan Olli Kohosenkin mielestä nyt on enemmän buumia ja sitä levittää maajoukkueen menestys. Viimeksi Walesista haettiin arvokkaat vieraspisteet ja edellisessä karsinnassa EM-kisat jäivät yhden maalin päähän.
– Olisi todella iso eteenpäin menemisen merkki, jos Suomi menisi miesten tasolla ensimmäisen kerran arvokisoihin. Naiset ovat sen jo tehneet, samoin alle 21-vuotiaiden maajoukkue.
Alle 21-vuotiaiden selviytyminen tulevan kesän EM-kisoihin olikin kovempi temppu kuin mikään jääkiekon maailmanmestaruus voi ikinä olla, Alavuotunki väittää.
– Tämä on kevyesti suurin laji Euroopassa ja kisoihin pääsee kahdeksan joukkuetta. Se on kovempi saavutus kuin lätkäkulta B-maajoukkueiden turnauksessa 1995.
– Suomi pelaa samassa lohkossa Saksan, Englannin ja Espanjan kanssa. Suomen junnut ovat siinä kirkkaimmassa kärjessä koko maailmassa, hehkuttaa Halmstadiin kesäkuussa kahteen otteluun matkaava Olli Kohonenkin.
Rahasta se
on kiinni
Nuoret ja naiset sen ovat jo tehneet, mutta miehet eivät kertaakaan.
Seurajoukkueista HJK pelasi Mestarien liigassa vuonna 1998 ja Lahden Kuusysi eteni Eurooppa-cupissa peräti kahdeksan parhaan joukkoon kaudella 1985–1986. Siinä ovat suomalaisten miesjalkapalloilijoiden kansainväliset meriitit. Miksi?
KU:n veikkaustiimin mielestä syynä on yksiselitteisesti raha – tai pikemminkin sen puute. Pasi Palmu on vakuuttunut, että jos venäläismiljardööri Roman Abramovitsh olisi sijoittanut miljoonansa Chelsean sijaan HJK:hon, niin klubi pelaisi lajin kirkkaimmissa parrasvaloissa.
– Valitettavasti venäläisiä oligarkkeja ei ole hirveästi pyörinyt täällä Finnair-stadionilla.
Suomalaisten kansainvälinen menestymättömyys on ikuisuusaihe, johon Jaakko Alavuotungin mielestä liittyy alemmuuskompleksejakin. Ei muistakaan Suomen kokoisista maista pelata Mestarien liigassa vuodesta toiseen. Isot maat jylläävät ja pienempien maiden joukosta aina joku nousee mukaan. Eivätkä niiden kansalliset sarjatkaan juuri poikkea edukseen Veikkausliigasta.
– Se on resurssikysymys eikä sitä, että Suomen liiga olisi liian huono, painottaa Palmu.
Kaljaa ja tanssityttöjä,
siinä kulttuuriero
Arktisilla olosuhteilla kukaan ei halua asiaa selittää, vaikka Veikkausliigan ensimmäiset ottelut pelattiin jäätävässä tuulessa ja puolet avauskierroksen otteluista oli siirrettävä, koska kentät olivat vielä jäässä.
Olli Kohonen kävi katsomassa ensimmäisen kierroksen pelin Honka-Lahti nollakelissä, mutta ei valita:
– Ei se välttämättä Englannissakaan ole järin lämmintä, kun mennään tapaninpäivän otteluun, hän kuittaa.
– Muualla 50 000:kin ihmistä tulee peliin, vaikka räntää sataa, hän sanoo kokemuksen rintaäänellä. Hyytävissä oloissa pelejä on tullut Suomen lisäksi katsottua myös Tanskassa ja Hollannissa.
Pasi Palmun mielestä kyse on yksinkertaisesti urheilukulttuurin eroista.
– Täällä pitää päästä lämmitettyyn halliin ja saada auto oven eteen. Erätauoilla pitää saada kaljaa ja pelikatkoilla tanssityttöjä. Se on kulttuuriero.
Valioliiga suurin,
muttei kaunein
Euroopan ykkösliiga on Englannin Valioliiga ainakin sillä perusteella, että Mestarien liigan neljästä parhaasta tänä keväänä kolme joukkuetta tulee sieltä. Vakioveikkauksen takia Englannin liiga on vanhastaan ollut seuratuin Suomessakin.
Pelivihjeiden tekijöiden on seurattava Valioliigaa, mutta KU:n vihjemiehet eivät pidä sitä mitenkään ylivertaisen kiinnostavana.
– Kyllä minä seuraisin Valioliigaa muutenkin, mutta kaikki suuret eurooppalaiset sarjat ovat kiinnostavia omalla tavallaan. Valioliigaa en pidä Euroopan mielenkiintoisimpana sarja, se on tietysti Veikkausliiga, mutta esimerkiksi Espanjakin ajaa Valioliigan ohi.
– Isoimmat rahat liikkuvat Englannissa ja se vähän vääristää eurooppalaista huippujalkapalloilua resurssien ylivertaisuuden takia. Kilpavarustelu on minusta karannut siellä käsistä, kritisoi Pasi Palmu.
Jaakko Alavuotunginkin päämielenkiinto on suomalaisissa sarjoissa. Ulkomaalaisista hän seuraa eniten Valioliigaa, mutta Englannin kakkostaso Mestaruussarja on haastavampi ja veikkaajan kannalta kiinnostavampi, koska siellä voi tapahtua mitä vain.
Olli Kohonen katsoo Urheilukanavalta Espanjan liigaa ja Bundesliigaa.
Kuusi pistettä
kesäkuussa
Miesten maajoukkueen unelma arvokisoista on taas kerran katkolla kesäkuussa. Ensin vastaan tulee Olympiastadionilla suupala Liechtenstein ja heti perään huuhkajia Moskovassa pahasti kylvettänyt Venäjä.
Miten käy? Ovatko Etelä-Afrikan MM-kisat oikeasti realistinen mahdollisuus Suomelle?
– Kyllä minä pidän sitä realistisena, vastaa Pasi Palmu.
– Tietysti se vaatii jokaiselta pelaajalta ja valmennusjohdolta täydellistä onnistumista, koska Saksa ja Venäjä ovat suuria jalkapallomaita. Mutta tällaisessa turnausmuotoisessa karsinnassa jokainen joukkue voi voittaa yksittäisen pelin. Kuusi pistettä tulee kesäkuun kahdesta ottelusta.
Jaakko Alavuotungilla ja Olli Kohosella ei ole huomautettavaa Palmun analyysiin. Suomen mahdollisuuksia lisää kolmikon mielestä maajoukkueen oiva päävalmentaja Stuart Baxter, joka on ollut selvä piristys Roy Hodgsonin jälkeen, vaikka Hodgsonkin pääsi vain sen maalin päähän kisapaikasta. Baxterin sitoutuminen suomalaisen jalkapallon kehittämiseen saa kiitosta.
Jos viime karsinnat olisi pelattu Baxterin eikä Hodgsonin opeilla, niin olisiko se ratkaiseva maali syntynyt?
– Hodgson onnistui erinomaisesti suuria maita vastaan, mutta kisapaikka hävittiin Azerbaidzhan ja Armenia -otteluissa, joissa ei pystytty muuttamaan omaa pelityyliä vastustajan mukaan, Alavuotunki väistää suoran kysymyksen.
– Joku sanoi, että jos Hodgson olisi valmentanut Suomea suuria maita ja vaikka Antti Muurinen pieniä maita vastaan, niin kisapaikka olisi tullut. Se on tavallaan totta.
n
He tekevät veikkausvihjeesi
Jaakko Alavuotunki
Tehnyt jalkapallon parissa oikeastaan kaikkea muuta paitsi tuomaroinut. Pelasi Oulun Luistinseurassa C-junioreihin asti ja sen jälkeen kavereiden kanssa perustetusta pihajoukkueesta muotoutui oma seura Inter Välivainio FC vuonna 2003. Alavuotunki toimi sen puheenjohtajana sekä pelaajavalmentajana, mutta ei ole enää mukana, koska elää enimmäkseen Helsingissä. Joukkue pelasi nelos-, viitos- ja kuutosdivarissa sekä futsalissa korkeimmillaan kakkosdivarissa.
Helsingissä Alavuotunki höntsää Puistolan Urheilijoissa.
– Jalkapallosta olen ollut kiinnostunut oikeastaan niin kauan kuin muistan. Vuoden 1986 MM-kisojen aikaan olin 6-vuotias. Diego Maradona oli silloin uransa huipulla. Ne ovat ensimmäiset jalkapalloon liittyvät muistoni.
Vahvin suosikki kotimaassa on AC Oulu, jonka kannattajayhdistyksen taloudenhoitajana hän toimii.
Eurooppalaisista joukkueista Jaakko Alavuotunki on seurannut Chelsea 1990-luvulta.
Kolmisen vuotta sitten Budapestissa asuessaan ryhtyi seuraamaan myös sikäläistä MTK Hungaria.
Tämän kauden Veikkausliigassa HJK on paperilla vahvin, mutta Alavuotungin mestarisuosikki on silti Honka.
– Valmennuksessa Honka on vähän edellä, koska Mika Lehkosuo pystyy modernina valmentajana mukautumaan kauden aikana tuleviin tilanteisiin Antti Muurista paremmin ja hän pystyy kehittämään pelaajia ja pelitapaa kauden mittaan.
Olli Kohonen
Oma peliura rajoittuu Oulun Työväen Palloilijoiden kaupunginosajoukkue Hulliin pikkulapsena. Veikkausvihjaajaksi Kohonen on pätevöitynyt seuraamalla lajia.
– Isompi lajikärpänen puraisi vuonna 2005, kun kuulin, että Jaakko ja muut kaverit ovat lähdössä Tshekkiin katsomaan Suomen MM-karsintaottelua. Suomen ottelu, joka hyvinkin dramaattisten vaiheiden jälkeen päättyi 4-3, oli tunteikas. Muistan, kun Jonatan Johansson tasoitti 3-3:een, niin suomalaisten kannattaja-aitiossa kiipeiltiin jo mellakka-aitoihin ja järjestysmiehet tulivat repimään meitä alas.
– Siitä pikkuhiljaa rupesin seuraamaan myös kotimaista seurajalkapalloilua ja kotikaupunkini AC Oulu nousi selkeästi suosikiksi. Siinä on sitten seurattu niin hienot hetket liigaan noustessa lokakuussa 2006 kuin myös liigasta tippuminen vuotta myöhemmin ja viime vuosien divaritaistot.
Euroopassa Kohosella ei ole suuria suosikkijoukkueita, mutta sympatioita hän tuntee muun muassa Hollannissa PSV:tä ja Englannissa Newcastlea kohtaan.
Kohonenkin pitää HJK:ta ja Honkaa vahvimpina suosikkeina tämän vuoden Veikkausliigassa, mutta väläyttää FC Lahtea mustaksi hevoseksi samaan tapaan kuin Turun FC Inter viime vuonna.
– Rafael ja Litmanen voivat olla lahtelaisilla melko murhaava pari, jos kaikki sujuu hyvin.
Pasi Palmu
Oma pelaajaura rajoittuu aikuisiän alasarjapotkiskeluun.
– Minäkin muistan vuoden 1986 MM-kisat ensimmäisinä, samoin 1988 EM-kisat jäivät hyvin mieleen. Lapsesta saakka olen seurannut jalkapalloa.
Pasi Palmulla on ja tulee aina olemaan vain yksi suosikkiseura, HJK.
– Luonnollinen valinta helsinkiläiselle. Se on suurin ja kaunein.
Ulkomailta Palmulla ei ole varsinaista suosikkia. Hän pyrkii seuraamaan lajia mahdollisuuksien mukaan, jotta sormi pysyy pulssilla.
Veikkausliigan voittaa Palmun mielestä ilman muuta HJK.
– Se on hyvin rakennettu melko hyvin organisoitu joukkue ja sillä on Suomen parhaat kannattajat, kuuluvat perustelut.