Olen seurannut pakolaistilannetta ja Kreikan talouskriisin käänteitä 15 kielellä. Olen kääntänyt uutisia näistä aiheista tälle verkkosivustolle yhdeksästä kielestä.
Vaikutelma on ankea. Kreikan osalta EU ei ole edistynyt lainkaan.
Pakolaiskysymyksessä EU on saanut aikaiseksi kolme asiaa.
Toiset tykkäävät mustikasta ja toiset mansikasta, kuvaili syyrialaismies homoseksuaalisuutta.
Ensimmäinen on 160 000 pakolaisen ja turvapaikanhakijan sijoittaminen. Se on hyvä, mutta vasta alku. Pakolaisten määrä lisääntyy huomattavasti niin kauan, kun maailman olot eivät rauhoitu. EU-maiden vastustus lisääntyy ihmismäärien lisääntyessä. Jokainen päätös tuntuu olevan edellistä vaikeampi.
Toinen EU:n aikaansaama asia on rajatarkastusten, järjestelykeskusten ja muiden vastaavien aloittaminen. Niillä ei ole merkitystä.
Kolmas on vastakkainasettelun lisääntyminen. Sen merkitys on huomattava.
Leijona metsässä
EU voi olla jotain aivan muuta. Vuonna 2006 journalistien EU-rahoitteisella leirillä Espoossa oli mukavaa.
En ole ikinä nähnyt niin suurta votkapulloa. Syyrialaisporukka oli ostanut sen välilennolla Amsterdamista.
Toiset tykkäävät mustikasta ja toiset mansikasta, kuvaili syyrialaismies homoseksuaalisuutta.
Metsässä oli leijona. Syyrialaisnainen oli siitä varma eksyttyään metsässä. Leirin jälkeen hän oli menossa naimisiin kotimaassaan.
Toinen syyrialaisnainen olisi halunnut lähteä kanssani aamu-uinnille. En kyennyt. Olin illalla nuotiolla avannut sen votkapullon toisen syyrialaismiehen kanssa.
Mukana leirillä oli syyrialaisten ja suomalaisten lisäksi egyptiläisiä ja italialaisia. Syyrialaisista en ole kuullut tuon viikon jälkeen.
Puolet syyrialaisista pakenee sotaa. Suoralla matematiikalla kaksi Suomen-leiriläisistä on joutunut pakolaisiksi. Mahtavatko kaikki neljä elää.
Mikkeli palaa mieleen
Tulen työväenluokkaisesta perheestä, mutta en ole koskaan kuulunut punaviherkuplaan. Olen 36-vuotias.
Olen kuunnellut kansan käsityksiä ulkomaalaisista 1980-luvulta saakka. Nykyisellä asteikolla Suomi on ollut rasistinen koko elämäni ajan. Onneksi jutut ovat usein jääneet juttujen tasolle.
Somalialaiset tulivat Mikkeliin 1990-luvun alussa. Olin silloin ala-asteella. Kovasti somaleilla peloteltiin. Erityisesti Joensuu ja Mikkeli saivat kansallista julkisuutta, kun puheet ulkomaalaisia kohtaan muuttuivat teoiksi.
Rasismia kaikkialla
Monen EU-maan asenne pakolaisia vastaan on sama kuin entisen miehen mikkeliläisellä nakkikioskilla.
Ulkomaalaisia voi kehottaa häipymään sinne mistä tulikin tai rakentaa fyysisiä tai henkisiä muureja valtioiden ympärille. Maassa makaavalle lapselle ihmiset soittavat ambulanssin. Välimereen hukkuvalle lapselle emme tee mitään.
Entisen miehen mielestä ongelma piti ratkaista siellä, missä se on aiheutettu. Samaa mieltä ovat poliitikot, dalai-lama ja minä.
Ongelmien ratkaisu tulevaisuudessa toisaalla ei ratkaise pakolaisongelmaa täällä nyt. Tulijoita pitää auttaa niin kauan kuin tulijoita on.
Viskiä ja pornoa
Olen asunut Suomessa kahdeksassa maakunnassa. Olen ollut vaihto-opiskelemassa EU:n vaihto-ohjelmassa. Olen jutellut elämäni aikana noin viidenkymmenen maan kansalaisen kanssa.
Olen valmistunut merkonomiksi ja yhteiskuntatieteiden maisteriksi. Olen asunut Tampereella opiskelija-asuntolassa, jossa monikansallisuus ja monikulttuurisuus oli normaalia.
Asuntolassa kävi vanha maailmanaika, sillä asuntolassa järjestettiin yhteisiä juhlia. Ainakin osa ihmisistä tunsi toisensa. Monet opiskelija-asuntolat ovat nykyään kuin muut kerrostalot, kukaan ei tunne ketään.
Asuntolassa minulla oli turkkilainen tyttöystävä. Hän oli alansa opettaja. Hän joi viskiä sammumiseensa saakka. Katsoimme yhdessä pornoa.
”Suomessa ei ole rasismia”
Vuonna 2010 juttelin toimittajakaverini kanssa. Sanoin, että Suomi on rasistinen maa. Kollegani mielestä Suomessa ei ollut rasismia. Hänen mielestään rasismia oli muualla.
Olin ajatellut kirjoittaa tämän kirjoituksen aiemmin. Hyvä, etten ehtinyt. Ehkä olisin maininnut Suomen Ku Klux Klan -tyylisen asenteen. Ennen kaavun ilmestymistä Lahdessa minulle olisi vastattu, että liioittelen.
Joskus puhuttiin rakkaudesta, kunnioittamisesta ja välittämisestä toista ihmistä kohtaan. Rakkaus on ikuista, vain kohde on vaihtunut omaan itseensä.
Rahalla voi pomottaa
EU on ulkoilmamuseo. EU on alue, jossa väki vanhenee. EU on jäänyt ajastaan jälkeen. Osittain näin on.
Silti EU:ta ja eurooppalaisuutta ihaillaan maailmassa. Ei kauaa.
Pakolaiskeskustelu on ollut karmeaa. Vain Kreikka-keskustelu on ollut hirveämpää.
Raha saa hulluiksi poliitikot ja entiset miehetkin kaikissa maissa. Jos sinulla ei ole rahaa, olet laiska. Köyhyys on omaa syytäsi. Koska minä olen kärsinyt köyhyydestäni, sinunkin pitää kärsiä. Rankaisemme sinua lisää, jotta voit varmasti huonommin.
Kauheaa on ihmisten asettaminen vastakkain. Pitääkö leikata kehitysmäärärahoista vai eläkeläisiltä.
Ei, vaan puutumme harmaaseen talouteen, sidomme osingot johonkin tuottavuusindeksiin, nostamme pääomaverotusta ja lisäämme kehitysmäärärahoja.
Nämä ovat silti sivuseikkoja. Tärkeintä on, että nostamme ihmisen ja ympäristön rahan yläpuolelle.
Anarkia koittaa
Riehuminen ja anarkia ovat aivan lähellä Suomessa ja Euroopassa. En muista, milloin ilmapiiri olisi ollut tällainen. Vanhemmat ihmiset kertovat, että eivät hekään.
Vaikka kaikenlaisia mielipiteitä on aina ollut, asioista on kuulemma aina voinut keskustella. Ei voi enää.
Tässä ajassa kaikkien mielipiteiden sanotaan olevan oikeita. Jos olet eri mieltä kanssani, olet maailmanparantaja, suvakki, kommunisti tai natsi. Lisäksi olet väärässä.
Tähän päälle ilmastonmuutos
Pelkään kahta asiaa. Ulkomaalaisvihan leviämistä väkivaltaisuuksiksi ja ilmastonmuutosta.
Maailmassa on tulevaisuudessa ilmastonmuutoksen vuoksi moninkertainen määrä pakolaisia nykyiseen verrattuna.
Pakolaisharjoituksen perusteella varsinainen show menee vielä nykyistä kehnommin.
Vielä huononee?
Espoon EU-leirin, vaihto-opiskeluiden ja opiskelija-asuntolan lämmin, rakastava tunnelma, ei varmaan enää palaa? EU ja Suomi ovat muuttuneet lopullisesti tänä vuonna? Voimme vielä muuttaa suunnan? Ei niin käy? Kyllä tämä tästä vielä huononee?