– Tähän tehtävään tarvitaan punaista aatetta ja asennetta. Me pystytään vaikka mihin, jos vain rohkeasti yritetään, villitsi Niina Koivuniemi Palvelualojen liiton PAMin jäseniä Turun Messukeskuksessa valintansa jälkeen.
Naisvaltaista PAMia on johtanut kesäkuun alusta lähtien kaksi vahvaa, räiskyvää naista, puheenjohtaja Ann Selin (sd.) ja hänen henkilökohtainen varajäsenensä hallituksessa Niina Koivuniemi.
Vasemmistolainen Koivuniemi asuu Toijalassa, käy töissä Helsingissä ja lomillaan Hämeenlinnassa osaomistamallaan maatilalla, jossa on pienimuotoinen eläinfarmi hevosineen, kissoine, koirineen ja kaneineen. Perheessä on neljä lasta, nuorin Eemeli reilun vuoden. Vanhin aloitti juuri ammattikoulun.
Perheen ja työn yhteen- sovittaminen on onnistunut, mutta kaikilla ei ole samanlaista verkostoa eikä äitiä.
Peräseinäjoelta kotoisin olevan Koivuniemen perheen ja työn yhteensovittamista ovat auttaneet vahvat naiset: äiti ja nykyinen anoppi.
– Minulla on luksustilanne. Perheen ja työn yhteensovittaminen on onnistunut, mutta kaikilla ei ole samanlaista verkostoa eikä äitiä. Äiti on pitänyt perheen pystyssä.
Miehet ovat olleet aikamoisia huithapeleita.
Kaikki tehdään jäsenten ehdoilla
Koivuniemellä on neljän vuoden pesti PAMissa, jonka jäsenistä suuri joukko on osa-aikaisia ja määräaikaisia matalapalkkaisia naisia. Hänen visionsa on saada porukka tekemään itse.
– Ykkösjuttu on jäsen. Tarvitaan joukkovoimaa ja työkaluja, jotta jäsen voi sopia osa-aikatyöstään itse.
Brosyyrit eivät riitä. On mentävä työpaikoille ja kuunneltava. Liittokokous päätti, että on jalkauduttava kaikille yli 50 työntekijän työpaikoille, joita on noin 600. Koivuniemi uskoo, että tällä karistetaan liitosta virkamiesmäistä otetta.
– Meistä on tullut erimielisyysasioiden ratkojia ja on unohdettu tyytyväiset työntekijät. Heitäkin pitää ruokkia, jotta he pysyvät liitossa ja ylipäänsä tulevat jäseniksi.
Koivuniemelle jäsenet ovat kaikki kaikessa, selkänoja, jonka tuntoja tulee kuunnella eikä tuputtaa valmiita ongelmia ja niihin ratkaisuja.
Tämän hän on oppinut pitkän ay-uransa aikana, ensin Liikeliiton edustajistossa Etelä-Pohjanmaan edustajana, nuorisovaliokunnassa, opiskelijayhdistyksessä sekä palkallisena Liikeliitossa ja PAMissa, viimeksi Häme-Pirkanmaan aluepäällikkönä.
– Työhullu! Näin sanoi aikoinansa Liikeliiton varapuheenjohtaja Kosken Jarmo – saatanan työhullu. Joo, olen varmaan sellanen, mutta en minä yksin mitään tee. Saan porukkaa tekemään.
”Kiltteys on loppu”
PAMiin kuuluu laaja kirjo eri palvelualojen työntekijöitä, joilla on omat työehtosopimuksensa, jotka Koivuniemi näkee osaksi ammattiylpeyttä.
Hän muistelee liiton vuoden 2010 taistelua omista työehtosopimuksista. Miehet ovat kärkkäämpiä arvostelemaan, mutta naisia on helppo koota joukkovoiman taakse.
– Siivoojat ovat yleensä naisia, ja kiinteistöhoitajat, joilla on parempi palkka, ovat miehiä. Molemmat ovat saman työehtosopimuksen alaisia.
Hän innostuu puhumaan siivoojien matalasta palkkatasosta. Vieläkään palkka ei ole kymppiä tunnilta, ja ”työnantaja nauraisi paskasta naurua, jos vaadittaisiin viiden prosentin korotusta”. Huhtikuun alusta siivoojan minimipalkka on ollut 8,85 euroa.
– Ei tuolla hurrata – varsinkin jos on osa-aikatyössä. Siivoojien pitäisi tehdä lakko, jotta Suomi aivan oikeasti saatana hukkuisi paskaan.
Parempi palkka on mahdollinen: Hämeenlinnassa eräs siivousfirma maksaa 12 euroa tunnilta. Koivuniemi arvioi, että suuret yritykset – Lassila & Tikanoja- ja ISS-tyyppiset – vetävät palkkatasoa alas.
Myös paikallisia sopimuksia on tehty.
– Meitä on parjattu, että emme tee paikallisia sopimuksia. Kyllä on tehty. On sovittu kauppiaiden kanssa, miten tunteja tarjotaan lisää omille osa-aikaisille.
– Yksi esimerkki paikallisesta sopimisesta on ikääntyvien työntekijöiden yötyön lopettaminen. Työpaikalla sovittiin, että tietyn iän jälkeen työntekijät eivät tee yötyötä. Porukka huomautti pomolle, jos tästä huolimatta työntekijä pistettiin yövuoroon.
Osa-aikaisten tilanne tulistuttaa Koivuniemen. Porukka vedetään minimiin ja palkataan osa-aikaisia antamatta tunteja omille osa-aikaisille.
Työnantajat vetävät välistä ja venyttävät lain tulkintaa ja jättävät kysymättä lisätunneista omilta osa-aikaisilta. Pahimmillaan työnantaja tulkitsee omaksi osa-aikaiseksi edellisenä päivänä palkatun työntekijän. Työnantajat perustelevat hakevansa joustoja ja ruuhkahuippujen tasaajia.
– Ihminen voi tehdä kuutena päivänä töitä 45 tuntia, ilman että maksetaan vähemmän. Hiljaisena aikana tehdään sitten vähemmän.
Luokatonta jyystää pienipalkkaisia
– Tämä on ollut varsinaista hullun myllyä, Koivuniemi kuvaa kulunutta kesää.
Haastattelupäivänä hallitus ei ollut vielä ehtinyt kertoa yhteiskuntasopimusta korvaavista toimistaan.
Hän luonnehtii ”katastrofaaliseksi” pienipalkkaisten kannalta perusteettomia määräaikaisia työsuhteita, koeaikojen pidentämistä sekä vuosiloma- ja työsopimuslain avaamista. Kaupan aukioloaikojen pidentäminen nostattaa jäsenten tuntoja. Hallituksen ajama yhteiskuntasopimus herätti syvää vastarintaa.
Yhteiskuntasopimusneuvotteluissa Koivuniemen mukaan olivat vastakkain Suomen hallitus ja SAK. Hallitus hoiti vaatimukset EK:n ja pienyrittäjien puolesta.
– Kusetusta koko juttu. Yhteiskuntasopimusta ei ollut tarkoituskaan tehdä, kuittaa Koivuniemi perustellen tätä hallituksen epärealistisilla vaatimuksilla.
Koivuniemen mukaan ”kyllä sitten tuli mahtavasti palautetta” yhteiskuntasopimuksen kaaduttua. Luottamusmiehet olivat ylpeitä: nyt voi mennä työpaikoille, kun ei taivuttu painostuksen alla.
Lakkoja, jopa yleislakkoa, väläyteltiin jo ennen yhteiskuntasopimuksen kaatumista. Hallituksen yhteiskuntasopimusta korvaavia toimia Koivuniemi luonnehtii ”törkeiksi” ja toteaa niiden rikkovan järjestäytymisvapautta. Hän ei ymmärrä, miten pienipalkkaisten kurittaminen lisää Suomen kilpailukykyä.
– Palvelualan pienipalkkaisilla ei ole varaa tiputtaa palkoista yhtään. Meidän osa-aikaisille jää käteen 1 000–1 500. Joka ikinen sentti menee kulutukseen. On luokatonta jyystää pienipalkkaisia ja sitä paitsi hölmöläisen hommaa: edessä olisi asumistuki ja toimeentulotuki.