Vanhusten hoivan rakenne on muuttunut rajusti 2000-luvulla. Kunnat ovat siirtäneet kuluja asiakkaan itsensä ja Kelan maksettavaksi vähentämällä vanhusten hoivaa vanhainkodeissa ja vuodeosastoilla ja lisäämällä tehostettua palveluasumista.
Asukas ja Kela maksavat palveluasumisessa osan asumisesta, palveluista ja lääkekuluista, kun ne vanhainkodeissa ja terveyskeskusten pitkäaikaisosastoilla menevät kuntien piikkiin.
Kynnys hoitoon pääsyssä on kasvanut tavallisen palveluasumisen korvautuessa tehostetulla palveluasumisella. Myös säännöllinen kotihoito on lisääntynyt 85-vuotiailla reilun viidenneksen ollessa kotihoidossa.
Noin puolet vanhushoivan kustannuksista syntyy kuoleman alla.
Suurissa kunnissa laitoshoidon osuus on 22 prosentin luokkaa.
Kuntien väliset erot kärjistyvät
Kuntien väliset väestön ikäerot kärjistyvät, ja väestö ikääntyy etenkin pienissä kunnissa. Tämä vaikuttaa kuntien mahdollisuuteen rahoittaa vanhusten pitkäaikaishoitoa. Myös vanhusten terveys vaihtelee kunnittain.
Eläkeläisten määrä suhteessa työikäisiin on erilainen kunnittain. Vuonna 2012 oli keskimäärin 1,6 huollettavaa jokaista työllistä kohden. Tämä nousee yli kahteen. Hankalinta on pienissä ja keskisuurissa kunnissa. Nykyisellä kuntarakenteella se nousee viidenneksessä kunnissa jopa 2,5:een neljännesvuosisadan kuluessa.
Ennusteen mukaan 35 pienessä tai keskisuuressa kunnassa on enemmän 65-vuotiaita kuin työikäisiä 20 – 64-vuotiaita neljännesvuosisadan päästä. Sote-uudistuksen odotetaan parantavan vanhusten hoivaa pienissä kunnissa.
Vastuu vanhusten pitkäaikaishoidosta, rahoituksesta sekä palvelujen tuottamisesta siirtyy sote-uudistuksessa kunnista perustettaville alueille, joiden määrä ei ole vielä tiedossa. Sote-uudistuksen jälkeen vanhushoivan määrärahoja ei päätetä toteutuneiden kustannusten perusteella.
Terveys ja toimintakyky lisääntyvät
Osa ihmisistä ei tarvitse laitoshoitoa koko elämänsä aikana. Hoidon tarve ei lisäänny ikääntymisen myötä. Noin vanhuspuolet hoivan kustannuksista syntyy kuoleman alla. Kuolemanläheisyyteen liittyvät kustannukset eivät kasva. Ne siirtyvät myöhemmäksi.
Huomattava osa hoivatarpeesta liittyy pikemminkin viimeisiin elinvuosiin. Elinajan pidentyessä myös terveiden ja toimintakykyisten vuosien määrä on lisääntynyt. Eliniän piteneminen yksin ei kasvata hoivamenoja. Hoivan käyttöä lisäävät kuitenkin eliniän pidentyessä esiintyvät krooniset sairaudet.
Terveiden ja toimintakykyisten vuosien odotetaan lisääntyvän elämäntapojen ja terveysteknologian paranemisen vuoksi. Myös panostus vanhuspalvelulain edellyttämään kotihoitoon näkyy.
Arviot vanhushoivan kustannuksista vaihtelevat
Terveys- ja hoivamenojen arviointi on noussut viime aikoina erityisesti julkisen talouden kestävyyslaskelmien yhteydessä. Kuolemanläheisyyden huomiointi tuottaa merkittävästi pienemmät ennusteet tulevista menoista.
Menojen yksiselitteistä arviointia vaikeuttaa, että eri viranomaisten laskentatavat vaihtelevat. Esimerkiksi Euroopan komission, valtiovarainministeriön ja OECD:n arviot tuottavat pitkän aikavälin hoivan kasvusta erilaisia tuloksia.
OECD:n käsite vastaa laitoshoitoa, kun muiden ennusteissa mukaan otetaan myös julkisen sektorin rahoittama kotihoito, avopalvelu ja omaishoidontuki. Myös väestöennusteiden erot ja iän merkitys hoivan kustannuksiin vaihtelevat.
Eri laskelmat johtavat erilaisiin poliittisiin päätöksiin
Erilaiset laskentatavat johtavat väistämättä myös erilaisiin poliittisiin painotuksiin. Kärjistäen vanhushoivan kustannukset nähdään ”pommina” tai maltillisena osuuden kasvuna bruttokansantuotteesta.
Laitospaikkatarve kasvaa melko hitaasti kymmenen vuoden kuluessa. Se kuitenkin nopeutuu suurten ikäluokkien tullessa laitoshoitoon. Tarve vaihtelee rajusti kunnissa: osa tarvitsee huomattavasti lisää paikkoja ja osassa jopa vähenee. Suurin tarve suhteessa väestöön on Etelä- ja Itä-Savossa.
Pessimististen arvioiden mukaan, jolloin ikäihmisten terveys ja toimintakyky eivät parane, laitoshoidon tarve lisääntyy ja pidentyy. Paikkoja tarvitaan tuolloin lisää kaikissa kunnissa. Nopeimmin ikääntyvissä kunnissa jopa kolminkertainen määrä.
Lähde: KAKS – Kunnallisalan kehittämissäätiön 31-8-201 julkaisema ETLAn -tutkimus: Vanhusten pitkäaikaishoidon tarve vuoteen 2040.