Joulukuussa 2014 Itämereen saapuneen suolapulssin vaikutukset ulottuvat nyt Suomenlahden suulle. Pulssin vaikutus on kuitenkin laantunut, eikä se pysty hapettamaan kokonaan Itämeren pääaltaan syvänteiden rikkivetypitoista vesimassaa, toteaa Suomen ympäristökeskus SYKE tiedotteessaan.
Suomenlahden avomerialueella syvän veden happitilanne on nyt viime vuotta parempi. Levämäärät sen sijaan olivat sekä Suomenlahdella että Saaristomerellä viime vuoden elokuuta suurempia. Näin kertovat SYKEn tutkimusalusten Arandan ja Muikun juuri päättyneiden seurantamatkojen tulokset.
Hapeton vesi siirtymässä
Tanskan salmien kautta Itämeren pääaltaaseen joulukuussa 2014 virranneen suolaisen ja hapekkaan veden vaikutus näkyi edelleen elokuussa Gotlannin itäpuolisen alueen syvänteissä asti. Kuten kesäkuun seurantamatkalla, havaittiin Gotlannin pohjoispuolen syvänteiden vedet hapettomiksi myös elokuun matkalla.
Arandan kesäkuun matkaan verrattuna hapekkaan veden alue oli jonkin verran pienentynyt Gotlannin saaren koillispuolella.
Pääaltaaseen virrannut suolainen, aiempaa raskaampi vesi on osin syrjäyttänyt vanhan pohjanläheisen hapettoman ja ravinnepitoisen veden, joka puolestaan on siirtynyt kohti Suomenlahden suuta.
Hapettoman veden päätyminen Suomenlahdelle riippuu tulevan syksyn ja talven sää- ja virtausoloista.
Fosforipitoisuus alentunut
Syvän veden fosfaattifosforin pitoisuus Itämeren pääaltaalla ja Suomenlahden suulla on alentunut selvästi vuoden takaiseen verrattuna. Osa tästä fosforista on suolaisemman veden syrjäyttämänä siirtynyt ylempiin vesikerroksiin.
Pääaltaan syvä vesi ei merkittävästi pääse virtaamaan Pohjanlahdelle merenpohjan kynnysten vuoksi. Niinpä Selkämeren happitilanne on edelleen pysynyt kohtuullisen hyvänä ja Perämeren syvänteiden happitilanne on erinomainen. Selkämeren syvänteiden fosforipitoisuus on noussut.
Suomenlahden ulkomeren syvänteiden kesäaikainen happitilanne oli parempi kuin kymmeneen viime vuoteen. Rikkivetyä havaittiin ainoastaan Viron rannikon läheisillä syvillä alueilla ja Suomenlahden suulla.
Viime vuotta parempaan happitilanteeseen vaikutti keskeisesti se, ettei pääaltaan vähähappista ja ravinteikasta syvävettä ole kuluneen kesän sääolosuhteissa päässyt virtaamaan Suomenlahdelle, toisin kuin esimerkiksi kesällä 2014.
Myös tutkimusalus Muikun havaintopaikoilla Suomenlahden ulkosaaristossa pohjanläheisen veden ja merenpohjan happitilanne oli pääosin hyvä. Pohjasedimentin ja pohjaeläinyhteisöjen tila oli samankaltainen kuin viitenä edellisenä vuonna.
Huonokuntoisia pohjia esiintyy vuodesta toiseen samoilla sisäsaariston alueilla, joilla vedenvaihto on heikkoa ja pohjassa runsaasti happea kuluttavaa eloperäistä ainesta.
Suomenlahden avomerialueen syvänteiden fosfaattifosforin pitoisuudet olivat viime kesää alhaisempia ja suunnilleen viimeisten kymmenen vuoden keskiarvon tasolla.
Levämäärät kasvoivat elokuussa
Viileä ja tuulinen alkukesä viivytti laajojen sinileväkukintojen muodostumista. Elokuun loppupuolella sinilevää oli kuitenkin runsaasti koko Suomenlahden avomerialueella.
Rannikkovesissä levien määrää kuvaavan a-klorofyllin pitoisuus oli viime vuotta korkeammalla tasolla sekä Saaristomeren eteläosissa että Suomenlahdella. Levämäärissä ei ollut merkittäviä eroja merialueiden välillä.
Syynä kohonneisiin levämääriin oli se, että pintakerroksen fosfaattifosforipitoisuus oli tänä vuonna ennen kasvukauden alkua edellisvuotta suurempi. Yhdessä elokuussa vallinneen lämpimän ja tyynen säätilan kanssa tämä mahdollisti viime viikkoina havaitut voimakkaat sinileväkukinnat.
Fosforipitoisuuksien kohoamisen syynä oli puolestaan kesällä 2014 sekä Itämeren pääaltaan pohjoisosan syvävedestä virrannut että Suomenlahden omilta pohjilta huonoissa happioloissa vapautunut fosfori, joka sekoittui pintakerrokseen viime talven aikana.
Huolimatta levämäärien selvästä kasvusta edelliseen kesään nähden erityisesti itäisellä Suomenlahdella on merialueen rehevyystaso edelleen selvästi alhaisempi kuin vuosikymmen sitten.
Pulssien vaikutus jatkunee
Viime vuoden helmi-maaliskuun suolapulssi ja erityisesti joulukuun suuri pulssi ovat toistaiseksi katkaisseet koko 2000-luvun jatkuneen hapettoman pohja-alueen laajenemisen Itämeren pääaltaalla.
Pulssit seurannaisvaikutuksineen vaikuttavat todennäköisesti jatkossakin Itämeren pääaltaan tilaan ja ekosysteemin toimintaan sekä heijastuvat välillisesti myös Suomenlahden ja Pohjanlahden tilaan.
SYKEn merikeskus jatkaa suolapulssin ja sen vaikutusten seurantaa ja tutkimusta tiiviissä yhteistyössä muiden Itämeren tilaa tutkivien laitosten kanssa sekä tiedottaa työn tuloksista.
Arandalla avoimet ovet
Merentutkimusalus Arandaan ja merentutkimukseen voi tutustua Helsingin Etelärannan Pakkahuoneen laiturissa kahden viikon kuluttua, torstaina 10. syyskuuta, kun aluksella on avoimet ovet kello 9–18.