Hän on viidettä vuotta lähiöarkkitehtina Helsingin kaupungin Lähiöprojektissa.
– Me emme piirrä rakennuksia. Lähiöarkkitehdin tietotaito liittyy alueen parantamiseen, hän on alueiden muutosten suunnittelija.
Gürler on valmistunut arkkitehdiksi Tampereen teknillisestä korkeakoulusta. Arkkitehtiopintoja hän suoritti jo entisessä kotimaassaan Turkissa.
Helsingin kaupunki käynnisti edelleen jatkuvan lähiöprojektin vuonna 1996 parantamaan lähiöiden imagoa ja asukasviihtyvyyttä. Projektin määrärahoilla ryhdyttiin kohentamaan lähiöiden asuinympäristöjä ja tekemään peruskorjauksia.
Samassa yhteydessä, noin 20 vuotta sitten, Helsingin kaupungille tulivat ensimmäiset lähiöarkkitehdit suunnittelemaan ja vetämään projekteja lähiöissä. Elettiin 1990-luvun laman jälkimainingeissa ja lähiöarkkitehtejä palkattiin aluksi työllistämisrahoilla.
20 vuotta lähiöarkkitehteja
Lähiöarkkitehdin tehtävänä on vuodelta 1998 peräisin olevan tehtäväkuvauksen mukaan avustaa korjaustöiden suunnittelussa ja teknisissä kysymyksissä sekä suunnitella ympäristön parannuksia yhteistyössä asukkaiden ja kaupungin hallintokuntien kanssa. Tämä tapahtuu korostamalla kaupunginosien vahvuuksia ja identiteettiä.
Lähiöarkkitehtien toimipaikat sijaitsivat aluksi lähiöissä, joissa parannusprojektitkin olivat.
Toiminta vakiintui ja nyt Helsingin rakennusvalvontaviraston palveluksessa on kaksi lähiöarkkitehtiä. Heidän toimipaikkansa eivät ole enää lähiöissä vaan rakennusvalvontavirastossa Helsingin Hakaniemessä.
– Oikeastaan meitä on kaksi ja puoli, sillä yksi on puoliksi lähiöarkkitehti ja toisen puolen työstään hän toimii täydennysrakentamisprojektissa.
Asukkaat aktiivisina
Lähiöarkkitehdin suunnitteluapua voi pyytää esimerkiksi taloyhtiön remonttiin. Parannusehdotuksia tulee myös mm. asukkailta, asukasyhdistyksiltä, alueen yrityksiltä tai järjestöiltä.
Lähiöarkkitehti käy selvittämässä tilanteen ja neuvottelemassa asianosaisten kanssa. Asia käsitellään yhdessä tarpeellisten kaupungin hallintokuntien kanssa. Ne voivat olla rakennusvirasto, liikennevirasto, opetusvirasto, liikuntavirasto, sosiaalivirasto tai vaikkapa kulttuurikeskus.
Jos projekti päätetään käynnistää päävastuun asiasta ottava virasto hakee rahoituksen lähiörahastosta. Viime vuonna lähiörahasto myönsi viisi miljoonaa euroa lähiöiden parannustöihin.
Projekti voi olla esimerkiksi puistoalueen parantaminen tai ostoskeskuksen tienoon kehittäminen, taideteoksen hankkiminen tai tekeminen.
Myös lähiöistä pidetään huolta
Ajatuksena on, että lähiöiden viihtyvyyden kohentaminen vähentää samalla ongelmia, joita lähiöissä saattaa esiintyä. Parannushankkeita suunnataankin juuri alueille, joilla ongelmia ilmenee.
– Esimerkiksi Jakomäen ostoskeskuksella uusitaan valaistus ja ostoskeskuksen yhteydessä olevan aukion laatoitus. Ihmiset ovat valittaneet, ettei sinne hämärässä uskalla mennä, kun siellä istuu porukkaa juomassa kaljaa.
Gürlerin mukaan lisärakentamista lähiöissä kannattaa suosia.
– Palvelujen häviäminen lähiöistä on ongelma. Lisärakentaminen kasvattaa asukaspohjaa ja pitää palvelut lähiöissä.
Gürlerin mukaan parannusprojekteista on ollut myös hyötyä lähiöille.
– Ihmiset näkevät, että kaupunki huolehtii myös lähiöistään ja arvostaa niiden asukkaita. Ettei rahaa laiteta pelkästään Kaivopuistoon ja muualle ydinkeskustaan.